Käytiin tänään hallilla jälleen Friidan keppejä harjoittelemassa. Laitoin ekaan keppiväliin verkon ohjaamaan kepeille hakeutumista, sillä treenasimme eri lähetyskulmia. Pienensin myös kujaa edelleen. Jäljellä on enää hyvin pieni kulma. Oli jännä seurata koiraa, kun sen aivot raksuttivat. Se  ajoi joissain puolen välin jälkeen ohi keppivälistä. Ei tullut pallopalkkaa. Toisella kerralla se hidasti hiukan vauhtia ja sai onnistuneen suorituksen ja syöksyi pallon perään riemuissaan. Selvästi koiralla oli taju, että pieleen meni ja suuri halu tehdä oikein. Tunnen suurta riemua, kun näen, miten koira ajattelee itse.

Treenin jälkeen puhdistettiin tassut tehokkaasti hangessa.

Huomenna jatkamme taas.