Nimittäin SM-nollien keruu. Ollaan käyty joissain kisoissa viime päivityksen jälkeen eikä mainittavia tuloksia ole tullut. Tänään viimeksi kisattiin Ruokolahdella. Radat olivat aika ikävät, paljon tuli hylkyjä ja rimatkin olivat 65cm:n korkeudessa. Pöh! Saaga ei ole juuri kuusivitosia mennyt, joten rimoja tippui. Ainoa positiivinen keksintö tämän päivän kisoissa oli se, että käskytin puomin ja A:n eri lailla viimeisessä kisassa ja käskytys toimi. En alkanut hokea ALAS-sanaa, vaan loppuun asti vain kannustin menemene. Ja homma toimi. Saaga meni reippaasti alas asti ja pysähtyi oikeaan asentoon. Tätä kokeilemme tulevaisuudessa seuraavassakin kisassa. Mutta nyt alkaa kuukauden mittainen kisatauko, jonka aikana sekä Saaga että minä huilaamme ja treenaamme omatoimitreenejä rauhassa. Kokkolan Klagissa sitten taas astutaan areenalle ja aloitetaan SM-nollajahti uudestaan. Nyt loppui aika kesken.

Paluumatkalla poikkesimme vielä äidin ja isän luona Lappeenrannassa. Koirat saivat riekkua pihalla.

Friida kävi pissalla omenapuiden keskellä noin niinkuin aluksi.

Sitten saattoi vähän juoksennellakin. Talon takapihalla kasvaa jotain minulle tuntematonta kasvia ja koiralle se oli oikea viidakko.

Assi vaelteli lehtien keskellä. Friidalle tein valeheiton kohti lehvistöä ja muuta ei tarvittu.

Boing, loikkasi Friida keskelle pöheikköä ja alkoi etsiä.

- etsii, etsii-

- yhä etsii -

Ei ole täällä,

-eikä ole tuolla.

Ootko kuule ihan varma, että heitit sen jonkun tänne?

Ai olet, no etsitään vielä.

Nuuh, nuuh, nuuh.

Ei kuule täällä mitään ole. Taisit huijata.

Mutta ei se mitään. Täällä on niin kiva pomppia.

Sinne jäi Friida lehtien keskelle pitkäksi aikaa omaa kivaa pitämään. Lopulta sekin tuli pois.

Illalla se pääsi vielä juoksemaan Freesian kanssa, mutta se onkin jo toinen postaus sitten.