Eilinen ei muutosta tuonut Elsan olotilaan. Onneksi sillä ei ollut kipuja, mutta jalat eivät juuri kunnolla toimineet ja ulos pissalle kannoin sen kainalossa. Ruokaa se ei halunnut syödä, ei edes herkkuja. Vettä se joi, mutta oksensi sen kohta.  Pääosin Elsa nukkui rauhallisesti, mutta vaihtoi välillä paikkaa. Lempipaikka olohuoneen nojatuoli kelpasi myös vanhalle neidille edelleen. Se vain piti nostaa ja asetella siihen.

Kamut kävivät tämän tästä vuorotellen haistelemassa Elsaa, nuolaisemassa sitä ja heiluttamassa häntää. Nekin tiesivät, että Elsa ei ollut kunnossa.

Friidan katse kysyy, mikä ihme Elsaa vaivaa.

Läheisyys lämmittää. Elsalle välillä tuli läähätyshetkiä, mutta pääasiassa se oli hyvin rauhallinen ja tyyni.

Ratkaisu oli hyvin helppo Elsaa ajatellen. Pääsin suoraan aamulla omalle eläinlääkärille, joka antoi ensin Elsalle nukutuspiikin ja sitten sydämen pysäyttävän piikin. Käteni oli sydämen vieressä ja näin, miten se ensin villisti sykki, sitten vaimeni, Elsa huokaisi syvään ja sitten sydän pysähtyi. Lähtö oli lempeä ja nopea, niinkuin pitääkin.  Käärin Elsan fleecehuopaan ja kannoimme hänet lääkärin kanssa autoon. Vein Elsan saman tien paikalliseen eläinkrematorioon tuhkattavaksi. Toiminta esti liikaa murehtimasta.

Elsa oli Grande Dame, kiltti ja ystävällinen kaikille ihmisille ja eläimille, vaatimaton ja hellä koira.

Hajujen maailma viehätti Elsaa loppuun asti. 

Uimaria ei Elsasta koskaan tullut, vaikka veden ääressä viihtyikin.

Vesi on juomista varten, tuumi Elsa.

Syksyn lapsi Elsa jaksoi spurttailla ainakin välillä loppuun asti. Se oli liikuttavan innostunut pallon perässä juoksemisesta, minkä se oppi vasta vanhoilla päivillään.

Elsan vartiopaikka on nyt tyhjä. Mutta mökille Elsa pääsee viimeiselle matkalle, sillä kunhan kesä koittaa, Elsan tuhkat haudataan sinne, missä se rakasti kesäisin olla.

Sydäntä särkee ja itkettää. Friida käy ihmeissään nuolemassa kyyneleitä pois. Miten onkaan vaikea ja haikea erota rakkaasta ystävästä! Mutta se kuvastaa myös sitä, miten hieno ja hurmaava koira Elsa eläessään oli. Kiitos rakas! 

"Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu."

(Kiitos Tiina tästä, Kuvastaa täysin, miltä tällä hetkellä tuntuu.)

Hyvää matkaa tuonpuoleisiin sinne sateenkaarisillalle! Vie terveisiä kaikille niille muille rakkaille, jotka jo ovat siellä.

Kiitos kaikille myötäelämisestä!

-------------

Jälkikirjoitus illalla klo 21.30

Te kaikki ihanat rakkaat ihmiset. Pitkä raskas päivä on illassa, yksi on joukosta poissa. Ne, joilla koira on, tietävät tarkalleen, miltä tuntuu. Huomenna on jo astetta helpompaa. Myötäelämisenne on ollut koskettavaa ja lohduttavaa. En voi muuta kuin nöyrästi kiittää tuestanne.