Ainakin meidän Friida on murahdellut ruokakupin ääressä, kun on Assi lähestynyt hänen kuppiaan. Olen parina päivänä läittanut ruoan joukkoon mustikoita ja ne ovat niin hyviä, että neiti murrosikäisen pitää varoitella lähestyjiä, siis Assia, joka lähinnä tähtää juomakupille. Harmi vain, että tyhmä emäntä ottaa kupin pois, jos sitä oikein aletaan vartioida noin. Assi kyllä kunnioittaa murahduksia ja vetäytyy.

Eilinen kisaharmitus nollautui tänään treeneissä. Ei niin, että minä olisin yhtään sen paremmin ohjannut. Ehei! Mutta Saagalla oli hauskaa ja vauhdikasta. Se nappaili hihaan kiinni tämän tästä, kun kävi niin kuumana. Enkä puuttunut asiaan, koska halusin fiiliksen säilyvän loppuun asti just sellaisena. Eilisen agilityradan alku oli teemana tänään ja hyvin Saaga irtosi kepeille ja teki ne omatoimisesti loppuun asti vauhdilla. Näet koutsi odotti namipalan  kanssa keppien päässä ja Saaga tiesi sen. Ihan rauhassa sain seisoa kaukana takana paikoillani käskyttämässä tai juosta eri suuntaan. Saaga teki TODELLA itsenäistä työtä. Ja jos se oikaisi toisen hypyn ohi ja meni omineen hakemaan palkkaa, eikä saanut sitä, ei sitä masentanut vaan se palasi nauraen takaisin samaa reittiä ja teki oikein uudestaan. Mulla oli sen takia aivan loistavat fiilikset kotiin lähtiessä, ja niin oli Saagallakin. Jes!