Eilen vihdoin sain aikaiseksi aloittaa Elsan trimmauksen. Elsa ei riemastunut ajatuksesta. Se on aina ylenmäärin inhonnut kaikkea turkin hoitoon liittyvää, mikä on ollut yksi syy sen pitämiseen lyhyessä turkissa. Nyt se oli jo sen verran turjakkeen näköinen otus, että pakko oli ruveta hommiin. Ajelin ensin selkää ja kylkiä sekä jonkun verran naamaa. Jalkojakin yrittelin, mutta niiden käsittely oli Elsasta aivan järkyttävän karmeaa. Suoritin välillä pesun ja kuivauksen. Päätin jatkaa saksilla jalkakarvojen leikkausta. Sormi oli aina välissä merkkinä, mistä alkaa nahka, Yhtäkkiä kesken leikkaamisen Elsa riuhtoi ja nips! Sakset tekivät vekin sen yläsääreen. Koira sanoi IU ja emäntä melkein sai sydiksen säikähdyksestä. Sitten tutkimaan, mitä oli tapahtunut. Saksien kärki oli leikannut syvähkön palkeenkielen. Verta ei vuotanut, ihme kyllä. Elsa ei ontunut eikä vaikuttanut mitenkään kivuliaalta. Trimmaaminen loppui siihen paikkaan. Laitoin siteen jalkaan.

Yöllä side oli vähän valahtanut, mutta mitään suurta vuotoa ei haavasta ollut tullut. Laitoin siteen paremmin. Töistä soitin eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä, että kannattaisi ehkä tikata. Mentiin siis Elsan kanssa tohtorille. Vanha neiti tuikattiin unen rajamaille, puudutettiin ja haavaan laitettiin neljä tikkiä. Herääminen kesti aika kauan, vaikka nukutuslääkettä oli annettu pieni annos. Viiden päivän antibioottikuuri määrättiin varmuuden vuoksi ja suihkutuskuuria haavalle.  Puin Elsalle lääkäriltä lähtiessä päälle fleecehaalarin, jota meinaan kotonakin pitää, ettei tarvitse kauluria laittaa. Kun Elsa inhoaa sitä kauluriakin kerta. Miten niin lellikki?

Nyt on potilas kotona. Alussa se oli todella tokkurainen, eikä osannut asettua mihinkään. Sitten nostin sen sohvalle siliteltäväksi. Siihen se malttoi rauhoittua.

Kuten kuvasta näkyy, jalkojen trimmaus on vielä suorittamatta ja naamaankin on jäänyt hupaisan näköiset viiksitupsut.
Neiti peitettiin shaalilla ja sen alle hän sitten uinahti nukkumaan päätä selväksi.

Krooh!

Ja sen minä päätin, etten seuraavalla kerralla itse ajele Elsaa vaan vien sen ammattilaisen käsiin turkin hoitoon. Assin ja Saagan perät ja kuonot osaan kyllä siistiä, mutta tämä vanha koira tarvitsee kyllä taitavamman kampaajan. 

"No hyvä!" ´toteaa Elsa.