Kaksi kertaa olen tällä viikolla tehnyt Saagalle kentällä tunnarin. Viisi kapulaa menosuuntaan aika lähekkäin jonoon. Eilen oli kapula keskimmäinen, tänään toiseksi viimeinen. PItkään en ole kapulaa kädessä pyöritellyt. Saaga istumaan ja vaimea käsky Etsi. Saaga on lähtenyt reippaasti, muttei yltiöinnokkaasti, haisteli koko rivin -eikä ottanut mitään matkan varrella suuhunsa, vaan paluumatkalla omansa. Eilen oli karvan verran epävarma kapulan suuhun otettuaan, mutta kun annoin heti palautteen, että oikea on ja superpalkan, niin tänään  se tiesi, että juuri sitä kapulaa haetaan. Ihan superia!!! Vielä se vähän pureksii kapulaa ja kiirehdin ottamaan sen heti pois, mutta puututaan siihen myöhemmin. Nyt on tärkeää, että saadaan  monta oikeaa suoritusta.

Friidalle piilottelin eilen kapulaa heiniin. Ekalla kerralla piti vinkata, mitä ollaan hakemassa, mutta sen jälkeen se löysi haasteellisistakin piiloista hyvällä nenätyöllä kapulan ja oli aika pollee.

Kaukokäskyissä Saagan kanssa hinkataan maasta ylös ja takaisin maahan- osaa. Ylösnousu on pitkästäkin matkasta priima, mutta se halvatun laskeutuminen maahan  on NIIN vaikeaa. Kotikeittiössä parin metrin päästä homma toimii jo oikein hyvin. Mutta ulkona kentällä, jos en ole nenästä työntämässä taaksepäin, takajalat tekevät pienen, mutta eteenpäin vievän pompautuksen (n.10 cm). Tää on uuvuttava urakka. Onkohan liike ikinä valmis  ?

Tänään sitten tehtiin luoksetuloa takapalkalla. Tai yritettiin tehdä. Koira kun lähti jolkottelemaan luokse ja tarjoili pysähdyksiä ilman mitään merkinantoja. Pitäisköhän olla mun takana se takapalkka ?