Voi mikä ihana nenänrusketusaamu olikaan! Kaivoin aurinkolasit esille ja tehtiin koirien kanssa pitkä lenkki. Assi ei ontunut ollenkaan. Mutta kun kävimme toko-treeneissä, se siellä aavistuksen verran alkoi ontua. Taitaa olla varvas venähtänyt ja epätasainen maneesipohja vähän ärsytti. Ei saa siis typykkä vielä irtijuoksua muutamaan päivään vaan pysytellään hihnalenkkilinjalla.

Toko-treeneissä paikallamakuu ja istuminen sujuivat hienosti. Ainoastaan istumisessa jättötilanne oli huono, kun Assi meinasi lähteä mukaan. Muuten se istui kuin tatti koko suorituksen ajan. Treenattiin ruutua. Vein juustopalan ruutuun, lähetin kaukaa ja Assi meni ruutuun. Tänään oli sellainen päivä, että tarvittiin useammankin kerran kaksi käskyä, ennenkuin koira lähti. Outoa. Mutta ruutuun meni hienosti, pysähtyi ja meni maahan. Toisella kerralla kävin ruudussa taputtamassa maata, mutta en jättänyt juustoa. Assi meni ruutuun, hiukan haki sitä juustoa, mutta lopulta pysähtyi ja kävi maahan. Kolmannella kerralla en enää käynyt ruudussa, vaan lähetin suoraan. Assi meni ruutuun, pysähtyi ja meni maahan aika itsenäisesti. Eli oppi kaavan eikä odottanut käskyjä. Neljännellä kerralla vein juuston ja saatiin hyvä ruutuun ja maahan meno. Koin, että söhlökohdista huolimatta eteenpäin mentiin.

Pysätytystä otettiin. Ensin tein pari läpijuoksua, kun Assi lähti hitaasti. Kolmannella kerralla vasta pysäytin. Ei me mitään superpriimapysäytyksiä saatu, mutta kohtuullisia sentään. Kerran tehtiin maahanmenokin. Tämä liike on kyllä heikko lenkki, ei voi mitään.

Seuraaminen lopetettiin nopeasti, kun Assi ontui. Otettiin kaukokäskyjä ensin omineen. Olin muutaman metrin päässä ja tehtiin kaikkia siirtymiä kerran. Superhyvä! Sitten tehtiin liikkeenohjaajan kanssa pitemmältä matkalta. Seisomasta istumiset olivat huonot. Koira ei peruuttanut vaan nyykähti niille sijoilleen ja siirtymistä eteenpäin tapahtui. Assi vähän ennakoi seisomasta maahan menoa, kun sitä on hinkattu. Mutta pääsääntöisesti edistytty ollaan, vaikka suoritus ei olekaan valmis.

Lopuksi otettiin tunnaria ihan oikealla tavalla. Kapulat rivissä ja yksi oma joukossa. Esittelin kyllä Assille kapulaa etukäteen. Ensimmäisellä kerralla se otti ekan suuhun, mutta pudotti sen ja alkoi käyttää nenää. Se otti sitten kuitenkin viereisen.  Otin kapulan ja lähetin uudestaan etsimään. Silloin se toi oikean - kenties vahingossa. Tehtiin vielä toinen samanlainen. Nyt Assi malttoi haistella koko rivin ja toi ekalla kerralla oikean kapulan minulle. Se vähän pureskeli kapulaa, mikä ei ole sen tapaista ja Saija arveli, että Assi oli aika ylikierroksilla, vaikkei se mitenkään muuten näkynytkään. Ohjeeksi tuli tehdä hillitympi, rauhallinen käsky ja muutenkin ohjaajan tulisi kapulaa saadessaankin olla ylen cool, etteivät koiran kierrokset nouse palautettaessa. Nyt me ruvetaan tekemään pääsääntöisesti vain oikeaa tunnaria. Meni syteen tai saveen.

Hyvät treenit kyllä taas.

Kotona askartelin kaksi kiertopalkintokansiota palautuskuntoon. Assillahan oli viime vuonna oikea kiertopalkintovuosi. Saatiin Vesikoirayhdistyksen Vuoden harrastusportugeesi-palkinto. Se on lähtenyt - ja toivottavasti ehjänä perille mennyt - Ouluun Erjalle ja Pikimustilan Pikille, joille onnittelut Vuoden 2008 harrastusportugeesi ja Vuoden 2008 agilityportugeesi- titteleistä. Lisäksi saatiin oman seuran harrastuskoirapalkinto Piian pysti sekä parhaan avo-alo-koiran Betya pysti. Molemmissa on mukana albumi, johon kuvan lisäksi pitää laittaa koirasta tekstiä. Nyt ne on tehty, ja hyvä onkin, sillä ensi tiistaina on seuran vuosikokous, ja pytyt siirtyvät seuraaville. Me emme tavoitelleet mitään edellämainittuja tänä vuonna. Katsotaan sitten tulevina vuosina uudestaan, jos sukseeta tulloo.