Ei, ei mitään vakavaa. Eräs hulttioemäntä huomasi, että koirakatraan vanhimman rabiesrokotus olisi jo syyskuun lopussa pitänyt uusia ja Cartrophen-nivellääkekin oli jo korkea aika saada. Siispä maanantaina kiireesti aikaa varaamaan ja tänään jo päästiinkin tohtori Tenhusen vastaanotolle. Elsaa tunnusteltiin, keuhkoja ja sydäntä kuunneltiin. Pieni sivuääni suhisi sydämessä, mutta se on kuulemma yleistä tämän ikäisillä daameilla. Mitään oireitahan ei Elsalla todellakaan ole. Hampaat tutkittiin ja vain hiukan hammaskiveä havaittiin. Eli pirtsakka vanhaneiti. Nyt on rabies kunnossa, ja koska nelosrokotus on vielä voimassa, annettiin vain kennelyskäpistos.  Assi oli myös mukana, sillä sen silmän yläpuolella on punkin näköinen pieni patti. Tohtori epäili hyvänlaatuiseksi kasvaimeksi, joka on järkevintä poistaa polttamalla tai sitten antaa olla, koska siitä ei mitään haittaa ole. Ehkä minä kuitenkin jossain vaiheessa sen poistatan. Punnitsin neidit eläinlääkärin vaa'alla. Elsa painoi reilu 18 kiloa ja Assi 20,7kg. Ihan hyvä paino molemmilla. Saaga jäi punnitsematta, koska se oli autossa odottelemassa.

Illalla mentiin vielä kentälle riekkumaan. Siellä oli Katja cairniensa Sirppan, Sampsan ja Aapon kanssa. Voi sitä vipellystä! Kolme isoa ja kolme pientä painoivat menemään ympäri kenttää. Tai no - Sampo teki omia juttujaan, kun se ei oikein laumasielu ole, mutta muut menivät sitäkin enemmän. Lopuksi laitoin vielä Elsan ja Assin autoon, jotta Saaga sai Aapon kanssa leikkiä sydämensä kyllyydestä. Kyllä niillä kivaa olikin. Aapo on saman kokoinen ja oloinen kuin Uljas, joten Saaga osasi leikkiä sen kanssa erittäin kauniisti ja sopivan rajusti. Välillä ne makasivat vastakkain ja pussailivat autuaina toisiaan. Onneksi kentällä on kaksi valonheittäjää, sillä muuten sysipimeys olisi peittänyt maan. Nyt on taas kotona onnellisia väsyneitä koiria kolmin kappalein.