Ei ole vanhuuden vaivoja Assilla, ei. Energiaa on suuremmankin kivitalon lämmittämiseen, jos tuon voisi siihen valjastaa.
Hiukan todistusaineistoa tältä iltapäivältä.

Sää oli pilvisen utuinen, puut sokerikuorrutettuja ja lämpömittari ystävällisesti kivunnut kuuteen pakkasasteeseen.
Eläkeläisparin iltapäiväköpöttelyt alkamassa vai?


Assi ei maisemista piitannut, sillä ohjelmassa oli Elsan jahtaamista. Ja Elsahan pinkoi pakoon.

Lähestyy, lähestyy---

---ja kiinni jäi. Elsa-rukka! Aika lujaa tuo neiti Passinen välillä sitä runttailee, vaikka minä huutelen varoituksia.

Sitten pyöritään ja kieritään.

Lumi vain pöllyää ympärillä.

Elsaa säästääkseni päätin heitellä koirille palloa. Assi syöksyi kuin ohjus pallon perään. Elsalla ei ollut mitään mahdollisuuksia.

Elsa vasta kääntyy, kun palloa tuodaan kiireesti heittäjälle, jotta saisi herkkua.

Elsa tietysti pinkoo lujaa perässä, että pääsee mukaan isoon jakoon.

- Herkkuu, herkkuu, herkkuu, sanoo Elsan ilme.

Kun sitten heitin uudestaan, Elsa kääntyi jo puolesta matkasta takaisin, jotta ehtisi herkkulaarille ensimmäisenä.

Joko se kaivelee taskujaan. Jo! Nyt lujaa!

Häh! Pallo on vasta tulossa ja jo tuolla herkutellaan.

Täältä tullaan. Hei, täällä on pallo. Jättäkää nyt minullekin jotain!

Sitten turkki kuosiin ja taas menoksi.

Vuosiahan tällä koiralla on vasta ---ei tuosta uskoisi ---yhdeksän ja kymmentä kohti kuljetaan.

Huurrepuun oksa lähietäisyydeltä

Jännä, miten musta-harmaa-valkoiseksi maisema muuttuukaan, kun aurinko on pilvien takana. Kaunista silti!