Meinaan Elsa vanhusta ja rouva raskaanaolevaa. Ainakin hihnalenkillä. Assin kanssa ollaan vähän turhautuneita, kun vauhti on niin mateluluontoista. Mutta ei voi kiirehtää. Hetken jo ajattelin, että Elsa-rukalla on kipuja.

Vaan ans olla, kun otettiin esille PALLO!!!

 

 

 

Ei ollut Elsukka köyhä eikä kipeä - hitaudesta puhumattakaan. Hilpeätä laukkaa se painoi pallon perässä ja palasi häntä riemukkaasti viuhtoen. Ja tätä se jaksoi tehdä useita kertoja yhtään väsymättä.

Entä sitten rouva Raskas.

     

Tyyppi painoi miljoonaa pallon perään ja palautti vähän maltillisemmin. Tätä tehtiin erinäiset kerrat. Aina yhtä hurja spurtti!  HMMM! Toisaalta hyvä, että vielä kulkee, sillä eiköhän tässä pidä emännän pitää huolta, että äitylin kunto pysyy kohdallaan synnytykseen asti. Mutta töitä se näköjään teettää.

Tasajalkaa pomppiva Assi ei virittelyjä vaatinut. Se kiisi ja kiisi ja kiisi ja kiisi kuin viimeistä päivää. Olihan taas kertynyt parin päivän ajalta energiavirtoja purettavaksi.

Otimme me vähän tokoakin, ja koiran naamalla karehtii ilmiselvästi onnellinen hymy kaikesta tästä puuhailusta. Tehtiin yksi luoksetulon pysäytys  ja se oli huippuhyvä. Enempää en uskaltanut vaan palkkasin herkuilla ja pallolla  superisti.
 

Nyt makaa matolla tyytyväinen väsynyt musta koira!

-------------------------

Elsan jalasta on mystisesti kadonneet tikit. Joko oli todella nopeasti sulavaa tikkimateriaalia tai sitten nurse Elsa on omatoimisesti ne irrottanut. Onneksi haava on umpeutunut, ettei tarvitse uudestaan tohtoriin tallustaa. Nyt sitten pidetään päivät ja yöt fleece-haalaria, että haava saa olla rauhassa enemmiltä hoitotoimenpiteiltä.

Ja Saaga pääsee huomenna pesuun.