Reissun jälkeen piti vähän päästä kavereita tapaamaan. Sunnuntaina oli niin helteinen päivä, että pyydettiin Jepson mukaan ja lähdettiin Friidan kanssa meren rantaan. Toko-kisareissun jälkeen Friidalla oli runsain mitoin energiaa purettavaksi ja mikäs sen hauskempaa kuin riehuminen vedessä velipojan kanssa.

Keppikisa on aina paras ohjelmanumero.

Jepson sukeltaa kepin perään.

Friida kävi välillä rantametsikössä piehtaroimassa ja palasi näin koristeellisena. Onneksi vedessä kirmatessa ylimääräinen irtaimisto suurimmaksi osaksi putosi pois.

Kiitos seurasta Susku ja Jepson!

Kotona odottavat Assi ja Saaga kaipasivat myös riehuntaa, joten kotiin tultua pakattiin nekin autoon ja lähdettiin kentälle rälläämään.

Assilla välillä lipsahti piehtaroinnin puolelle kesken juoksun.

- Kato mä en voi tälle mitään. Tää on niin ihanaa!!!

Ylös siitä hetipaikalla, komensi Saaga. Ja sitten taas menoksi.

Lauantai-iltana piipahdimme myös Windylässä. Mukaan otin Saagan ja Friidan, jotta ne saisivat vapaammin tutustua Sabiin ja Sabi niihin. Ollaanhan kuun vaihteessa porukalla lähdössä samalla autolla kohti Kokkolaa ja Klagia. Portugeesitytöt ovat leppoisia ja niin ovat sheltitkin, joten mitään ongelmia ei ollut. Pikkuista Sabia vähän jännitti Friida, joka niin olisi halunnut leikkiä sen kanssa. Sabinkin teki mieli, mutta kun Friida on iso ja se paljon pienempi ja nuorempi, ei vielä suuremmin leikkiä syntynyt.

Windylän porukka tutkailemassa aidan takana, keitä on heille saapumassa.

Friida ja Sabi - Hui jännää, tuumi Sabi. Friida oli oikein kiltti Sabille.

Kun ei leikkiä syntynyt, Friida perehtyi pihan suihkulähteeseen. Kun Saaga oli pieni, se kävi lähteessä uimassakin ja tytär seurasi melkein esimerkkiä. Ainakin se kahlailla porskutteli innoissaan, vaikka suihku ensi jännittikin. Sheltit eivät kuulemma jalkojaan veteen pistä.

Lopuksi otettiin potretteja, kun valaistusolosuhteet olivat mitä mainioimmat.

Namin voimalla pysyvät vauhdikkaammatkin tapaukset paikoillaan.