Aloitettiin oikeastaan isänpäivän vietto jo lauantaina, kun vanhempani tulivat teatterivierailulle Kotkaan. Kävimme katsomassa Jazztyttö-musikaalin, joka oli oikein viihdyttävä esitys. Sitten syötiin lounasta ja koirat notkuivat ruokapöydän ympärillä haistelmassa hyviä stroganofin tuoksuja. Illan pimetessä isä ja äiti lähtivät kohti Lappeenrantaa ja me vietimme rauhaisaa lauantaita television ääressä.

Televisiosta tuli luontodokumentti Kiinasta - ja meidän luonnonystävä istui pitkän aikaa katselemassa.

Sitten alkoi tympiä ja omat luontoleikit karhun kanssa tuntuivat paljon hauskemmilta.

Kellimistä ja venyttelyä.

Voi pojat, tämä riehuminen on sitten hauskaa.

Vihdoin energiat oli purettu ja oli aika hetki rauhoittua.

Ennen nukkumaanmenoa kampasin primpsessan otsatukan ja laitoin hälle somat saparot.

Aamulla klo 8 suuntasimme kulkumme kohti Kouvolaa, jossa Tuija Kokkonen taas kerran piti agilitykoulutusta.

Neiti Vauhtivirtanen oli niin energisellä päällä, että kahden hypyn jälkeisiin keppeihin ei riittänyt malttia ollenkaan vaan joko suihkittiin ohi tai tehtiin pari kepin väliä ja sitten poish! Eli tämä osaston tempusta luovuttiin ihan kokonaan. Jatkettiin putki  - 3 hyppyä hässäkällä. Putkesta tullessa oli vauhtia miljoona ja vitoshypyn jälkeen koira lennähti ties minne ennenkuin minä ehdin ohjaamaan sitä yhtään minnekään. Kun vihdoin sain onnistuneen saaton kutoshypyn yli, Saaga oli jo matkalla leiskauttamaan hypyn yksi, koska ohjaukseni oli armottoman myöhässä. Toki kuvio oli myös haasteellinen Saagan tasolle, mutta ohjauskin oli opettelua. Kokeiltiin kuviota kahdella lailla. Otin Saagan vastaan vitoshypyn jälkeen oikealla kädellä, jolla saatoin sylkkärillä sen kutosen taakse ja yli. Seiska meni sitten heittämällä. Toinen tapa oli twistaten viedä kutoshyppy, kääntää itsensä seiskaa ennen koiran oikealle puolelle ja siitä eteenpäin. Se sopi meille paremmin johtuen siitä, ettei sylikäännöksiä ole kovin paljon harjoiteltu. Sitten mentiin puomille. Puomin jälkeen hypyltä 9 otettiin koira oikealla kädellä vastaan ja saateltiin sylikäännöksellä kymppihyppy. Aika hyvin toimi. Sitten putkeen. Saaga joka kerta meinasi ajaa ohi A:sta vaikka jo sen ollessa putkessa käskytin Aata ja kiipee-sanaa. Kontaktit menivät yhtä yliajoa lukuunottamatta oikein hyvin.

Toinen rata oli samalla pohjalla, mutta järjestys muutui. Jotta saisin Saagan hyvin kolmoselle, minun piti olla jo sangen lähellä kakkosta ottamassa sitä oikealla kädellä vastaan. Sitten tehtiin sylikäännös kolmoselle ja heittoyritys neloselle. Nelonen tuotti Saagalle suurta tuskaa - ja minulle myös, sillä jotenkin en osannut ajoittaa omaa liikettäni oikein vaan aina kun koira jo melkein hyppäsi, tuli törmäys, kun yritin leikata nelosen edestä kohti viitosta. Saatiin me kuvio jollain lailla räpellettyä. Putkeen lähetyksessä pitää muistaa se pallonheitto-liike kohti putken päätä.  Toiset tekivät haasteellisessa kulmassa olevat kepit putken jälkeen, mutta koska meillä nuo kepit ovat vaiheessa, minä vein Saagan toiseen putkeen ja A:lle. Sen verran kaukana toinen putki oli, että lähettämällä en Saagaa putkeen saanut vaan se piti viedä aika lähelle putken päätä. Putken pää oli hiukan piilossa, ettei koira sitä hahmottanut.

Toisen radan jälkeen oli jo Vauhtivirtasen energiataso huomattavasti matalammalla. Tuija kertoi, että puomi ylösmenokontaktilla Saaga pääsääntöisesti loikkasi kontaktialueen yli. Dam! Sillä on sen verran pitkä askel ja rivakka vauhti, että ongelma on olemassa. Eli nyt harjoittelemme sitten sitäkin asiaa. Isot koirat olivat reissussa mukana, sillä meidän piti mennä Figon ja Ferriksen kanssa päivälenkille, mutta kun molemmilla oli silmätulehdus, emme päässeetkään. Ajelin sen sijaan seuran kentälle heti kotimatkalla. Laitoin targetin ylösmenokontaktille ja sanoin Saagalle : Ota. Toistin tätä monta kertaa. Sitten kokeilin kauempaa. Lopulta laitoin namin alkuun ja loppuun ja tehtiin koko puomi. Koira pysähtyi alkuun, luvan saatuaan jatkoi ja pysähtyi alastuloon. Tämän vahvistamista pitää nyt jatkaa erittäin säännöllisesti. Lopuksi koko porukka sai leikkiä ja juosta kentällä jonkin aikaa. Sitten lähdettiin kotiin tassujen pesulle ja syömään. Olihan aamuruoka jätetty tarjoamatta treenin takia.

Hyvää isänpäivää koiratyttöjen isille - mutta erityisesti omalle rakkaalle isäpapalle! Paljon onnea!