Elsa on metka tyyppi. Tänään marssittiin reippaalla hihnalenkillä ihanassa aurinkoisessa pakkassäässä.Elsalla oli selvästi meno päällä. Se tunki itsensä kaikkien edelle ihan kuin pienet lapset, jotka haluavat voittaa kaikki. Kun Assi yritti vierelle, Elsa oikein mulkaisi ja hartialla tuuppasi Assin pois alta. Kun loppulenkistä sitten jo väsytti, vanha neiti oli taas perässä raahattava tapaus.

Iän - ja kuulon huononemisen- myötä on hajuaistista tullut taas tosi tärkeä. Kun ei oikein huvita marssia, kuljetaan nenä maassa kaikenlaisia tuoksuja imien. Ei Elsa varmaan enää paljoakaan kuule. Mutta onpahan unet sitäkin syvemmät ja kuorsaus harrasta, kun neiti rötköttää sängyllä koko leveydeltä hirsiä vedellen.

Ruokahuollon säännöllisyys on tuon ikäisen  vanhuksen kohdalla tärkeää.  Elsa on nirso ja nappuloiden päälle on syytä viritellä ainakin kerran päivässä jotain herkkua, että vanha koira viitsii edes aloittaa ruokailun. Jos ruokailu jää vähäisemmäksi, koiran olossa se näkyy selvästi - ja maha ulvoo. Silti Elsa voi käydä ja kääntyä kupilla ja jättää syömättä, jos ei ole sopivan herkullista sapuskaa tarjolla. Suoli toimii joka lenkillä jonkin verran  ja pökäle voi tulla vaikka keskelle tietä, jos niikseen sattuu. Selkeästi huushollissa asustaa vanhus, mutta onneksi vielä virkeä ja kirkassilmäinen sellainen.