Keskiviikko on Saagan agiryhmän treenipäivä. Mentiin vähän etukäteen kentälle. Virittelin kepit ja verkot ja hinkattiin sitten niitä. Ensin laitoin kaikki verkot, sitten poistin yhden keskeltä, sitten kaksi ja lopulta toiselta puolen yhden keskimmäisen. Yhden sujuvan kerran jälkeen aukkokohta oli oikaisukohta. Siinä piti olla näyttämässä, jos halusi koiran menevän. Palautin verkon. Sitten taas homma kulki sujuvasti molemmilta puolilta vietynä. Huokaus! On tämä aika pitkällinen prosessi tämä verkkojen poisto.

Sitten alkoi ryhmätreeni. Valmentaja oli laatinut pikkuradan meille harjoiteltavaksi.

Ensin mentiin  kakkosen ohi, josta valssilla vedettiin koira kolmoselle ja oikealla kädellä ohjattiin koira putkeen. Takaa leikkaus ja koira vasemmalla kädellä vieden loppuhypyille. Toinen kierros tehtiin niin, että ohjaaja jäi kakkosen eteen ja peruuttamalla ja oikean käden kanssa vei koiran kolmoselle. Minä ensin onnistuin saamaan Saagan kakkosen ja kolmosen välistä. Seuraavaksi Saaga tuli kolmosen ja nelosen välistä. (TAITAVA ohjaaja- murr!) Lopulta hallitsin käteni ja koira toimi tosi hyvin. Kolmosen edessä pyöräytin Saagan neloselle ja putkeen. Kun meno oli hyvä, tehtiin toinen kierros päälle samalla tavalla. Söhläykseni osoitti, että koira seuraa kättä todella hyvin, joten varaa ei ole möhläillä. Kun aikaa jäi, tehtiin rata vielä toiseenkin suuntaan. Tuossa kolmoselta neloselle viennissä olisi ehkä voinut treenata sylikäännöstä, mutta eipä tullut mieleen. Seuraavalla kerralla sitten.

Lisäksi treenasin keinua. Saaga on keinussa hyvä! Tehtiin paikallamakuutreeniä, sillä laitoin Saagan makaamaan keinun viereen. Hain itse varastosta hypyn, vein sen Saagan taakse, hävisin varastoon etsimään rimaa, taas palasin koiran taakse ja lopuksi takaa koiran viereen. Saaga makasi rauhallisesti katsellen kiinnostuneena touhujani. On se niin kuuliainen kullannuppu, kun se on töissä.  Hypyn takaa tehtiin vauhdikkaampi keinu, mutta eipä vauhtikaan tuottanut Saagalle ongelmia. Sillä on tällä hetkellä ihan älyttömän hyvät kontaktit niin keinulla, puomilla kuin A:lla riippumatta siitä, millä vauhdilla se esteelle tulee. Nyt vain pitää ruveta epäsäännöllisen säännöllisesti jättämään nami pois, jotta huomio kääntyy nopeammin ohjaajaan ja seuraavaan käskyyn.

Rengas tehtiin myös yksittäin ja hypyn takaa. Kerran Saaga meni renkaan sivusta, mutta muuten osui reikään myös vauhdissa. Eli meillä alkaa olla kisakunto kohta kohdallaan, kunhan nuo riivatun kepukat saataisiin kuntoon. Treeniä, treeniä!