Juuri kun olin tuudittautunut siihen uskoon, että meidän hihnalenkit sujuvat kuin tanssi, tuli karu palautus maan pinnalle. Töiden jälkeen lähdettiin vaeltamaan. Meno oli sangen höseltävää niin isoilla kuin pienellä. Jossain vaiheessa Assi oli pannastaan suihkahtanut irti ja kun sain sen kiinni, huomasin, että karvaiset ystäväni olivat kiertäneet myötä-ja vastapäivään minua niin, että hihnat olivat solmussa - ja minä niiden vanki. Tietenkin ohi kulki väkeä, jota tilanne varmaan äärettömästi huvitti. Meikäläinen papatti ja selvitti itseään hihnasotkusta ulos ja sitten kutakin hihnaa irti toisistaan. Rasittavuuden huippu! Palattiin normaalia nopeammin kotiin, ja minä keitin itselleni kahvit kera suklaakeksin. Eikös suklaa ole naisihmisen hermoille parasta flavonoidia? Parin tunnin päästä lähdettiin uudestaan - ja tällä kertaa päästiin lenkki kokonaan ilman sen kummempia sattumuksia. Jöötä kyllä pitää pitää vanhemmallekin väelle, kun tuppaavat välillä kiskomaan. Lenkki menee kaikesta huolimatta aika ok, mutta kun  yläkerran väki tuli pihalla vastaan, häpesin taas silmät päästäni huonosti kasvatettuja koiria, jotka hössöttävät, hyppivät ja riehaantuvat huomiosta. Victoria Stillwellillä olisi varmaan töitä tässä taloudessa!

Illalla sitten lähdettiin Saagan kanssa agilitytreeniin. Friida pääsi mukaan. Olipa siitä jännittävää tutustua uusiin koiriin. Ensin vähän kiljuttiin, mutta sitten haisteltiin isot ja pienet  koirat ja ihmiset. Hallissa Friida istui sylissä ja seurasi tapittaen, kun joku koira meni agiliitoa. Valistin sitä, että tuota sekin tulee isona tekemään. Varmaan ymmärsi!  Saagan kanssa tehtiin aika haasteellista Timo Rannikon rataa. Hienoa on huomata, että Saaga pystyy haasteellisempiinkin ohjauksiin, jos minä vain pystyn niitä esittämään. Kun tuo oman kropan hallinta on vähän niin ja näin, koirarukka saa todella mietiskellä, mitä siltä halutaan. Mutta yritän kaiken aikaa oppia uusia tapoja kuitenkin, solmuista huolimatta.  Sormet syväjäätyivät nopeasti, ja koska pikkuneitikin oli mukana, lähdin oman vuoron jälkeen ajelemaan kotiin.  Nyt Saaga ja Friida leikkivät iltapainia innoissaan.  Sekin tänään tuli nähtyä, miten Assi leikki jonkin aikaa Friidan kanssa. Saaga oli vähän huolissaan. Äititunne iskee välillä. Kuten eilen illalla, kun Friida ryömi hakemaan luuta sängyn alta ja jäi sinne makaamaan. Saaga piippasi, kurkisteli sängyn alle eikä rauhoittunut, ennenkun kutsuin Friidan pois. Tila on hyvin matala, joten Friidan piti mahallaan ryömiä loukosta. Eipä se tietääkseni sinne ole ennen mennyt - ja taitaa kohta joka tapauksessa olla liian iso yrittämäänkään. Mutta äitirukka oli huolissaan, riepu.

-----------------

I have been so happy, because our outings have been so easy. Today all the leashes went into a big knot and around my feet. People passing by were probably laughing, but I wasn´t so glad. We went soon home and I drank a big cup of coffee with a choclate chip cookie. The next outing went much better.

We were in our agility class with Saaga - and Friida was with me to get use to the place and strange dogs. She was quite brave little girl.