Päivällä pesin kaksi pissaista mattoa - pentukoiran vierailun jälkiä, ei omien - ja illan suussa suunnattiin tokotreeneihin. Assi teki hienon paikallaistumisen ja neljän minuutin paikallamakuun. Näyttelytreenit samalla kentällä menossa ja emäntä molemmilla kerroilla auton takana piilossa. Rivistössä oli kuusi koiraa, joten ihan oli oikean kaltainen tilanne. Koko rivistö oli itse asiassa tosi hienosti.

Otettiin ruutua parista suunnasta. Hyvin sujui. Otettiin istumista. Pienellä omalla hidastuksella sujui sekin. Kaukokäskyissä maahan meno ei kestä yhtään pitempää matkaa. Välittömästi Assi tekee sen väärällä tavalla ja etenee. Voi räkä sentään! Läheltä jokainen liike on tosi hyvä. Ei pitäisi ajatella, että aika loppuu kesken ja alkaa hoppuilla, mutta välillä tekisi mieli ahnehtia - ja yleensä siitä seuraa takapakkia. Toko on  märehtijän kärsivällisyyttä kasvattava laji. Ammuu vain kaikille!

Piilottelin heinikkoon tunnarikapulaa ja Assi innoissaan etsi sen joka kerta. Mistä seurasi se, että kun tehtiin oikea tunnari, se nappasi ensimmäisen vastaantulevan kapulan eikä haistellut yhtään. Eli kapuloita pitää siis koko ajan olla useita, ettei mene noudoksi. Yhyy, miten vaikeaa tietää, mikä milloinkin toimii. Hyppynoudossa Assi säännönmukaisesti palautti hyppäämättä. Hyppyytin sitä sitten kapula suussa useita kertoja. Lopuksi teimme liikkeenä ja suoritus oli oikea ja vauhdikas, josta hyvä palkka ja sitten lopetus. Edellisillä kerroilla Assi on tullut joka kerta oikein takaisin. Mikähän ihme sitä nyt viirasi?

Lopuksi tehtiin luoksetulon pysäytystä, joka on siis niin kehno, että. Saija antoi palautetta. Teen pallon kanssa ihan eri liikkeen kuin ilman. Siis palataan alkuun eli koira härnäten vauhdikkaaseen tuloon ja sitten saman tien pallon heitto. Tätä toistetaan valtavat määrät. Käsi jää pallon heiton jälkeen pysätysasentoon. Sitten jonain kauniina päivänä tehdään ensin hämäysheitto ja sitten heitetään taas oikeasti. Tiedän, että tätä olisi pitänyt alun perinkin pitänyt tehdä riittävän kauan, että koiran pysähdys varmistuu. Mutta kun oli niin kiire kisaamaan, tuli ahneus ja homma jäi pahasti kesken. Nyt sitten aletaan taas alusta. Assi rukka, kun sillä on niin tahvo emäntä. Assilla oli kyllä oikein kivaa pysäytysharjoituksissa.

Saagan kanssa otin vähän avo-liikkeitä. Se oli yltiöenergisellä päällä, joten piti vähän rauhoitella. Energisyys näkyy kaukokäskyjen istumaannousun pompahdustyylissä, jossa se samalla etenee. Miten saada koira nousemaan rauhallisesti? Pitää vissiin alkaa naksutella.

Huomenna tytöt saavat hierontaa ja viikonloppuna onkin Saagalla sitten tositoimet agilityleirillä. Voi emännän jalkaparat Oreniuksen juoksutussulkeisten jälkeen!