Säätiedotus ei luvannut oikein hyvää meidän Kouvolan näyttelyllemme. Aamu oli ennustusten mukaan vähäsateisinta aikaa. Lähdin ajelemaan seitsemältä kera Saagan. Kotkassa ripsi, matkalla sade loppui ja perillä oli pilvipoutaa. Auton sain onneksi tosi lähelle kehää, joten sateen sattuessa koira voisi olla viimeiseen asti autossa.Seitsemän portugeesia oli ilmoitettu, viisi oli paikalla. Luettelo kertoi, että sertin ottajia nartuissa oli vain yksi, Saaga. Sitten jännittämään kehän alkua ja kiihkeästi miettimään, mitä tuomari tämmöisestä koirasta tykkäisi. Pientä seisomasulkeistakin pidin Saagalle muistin virkistämiseksi. Saaga -rukka oli ihan sokea, kun tukka ei ollut ponnarilla. Sen otsatukka on pitkä ja paksu, joten sen piti pompsahdella, jotta tukka välillä edes raottuisi. Aamulla se törmäsi autoon ja puuhun, kun ei mitään erottanut tukkaviidakon alta.

Saaga meni kehässä oikein hyvin. Välillä seisominen tökki ja kun tuomarisetä yritti kokeilla selkää, Saaga perääntyi. Varmaan se erotti vain ylitse kumartuvan hahmon osia ja päätti, että ei käy. Hampaat ja pään se antoi katsoa oikein kauniisti. Kun setä nosti otsatukan ja tutki silmäkajaleita ja nenää, hän päästeli suustaan naksuttelevia ääniä. Minä masentumaan, että ei siis kelvannut, serti meni, byäääääh! Mutta ERI tuli kuitenkin ja sitä myöten Saagalle eka serti. Sukulaiskoira Gina otti valiotyyliin voiton nartturyhmässä. Se on tosi varma ja hyvä esitettävä. Veteraaninarttu oli toiseksi paras ja Saaga tuli kolmanneksi. Tuomari - vain espanjaa puhuva mies - tuli vielä luokseni, yritti selittää jotain, mutta kun yhteistä kieltä ei löytynyt, hän  veti minut kirjurin luokse. Kirjuri  käänsi, että tuomarin mielestä Saaga on tyylikäs narttu, mutta vielä kovin nuori. No juu, juuri tänään tuli 15 kuukautta täyteen, siis nuori on. Meille kävi oikein hyvin tällainen tulos, sillä kehän aikana sade yltyi yltymistään. Oli ihan kiva lähteä kotiin. Shoppailin kuitenkin yhdelle koiralle tarkoitetun kevythäkin. Meidän kolmen koiran kevari on aika massiivinen kuljetettava, kun yksi koira on vain reissussa. Ja kahden koiran metallihäkki painaa tonnin.

Tuomarin arvostelua ei nyt tähän viitsi laittaa, sillä se on espanjaksi kirjoitettu. Meikäläisen espanjan taito rajoittuu tervehdyksiin, joita arvostelussa ei ollut. Eikä netin sanakirja avannut kaikkia ilmauksia. Sen verran ymmärsin, että väri on kerma, kulmaukset riittävät, silmät ruskeat ja liikkeet hyvät. Pari lausetta jäi hämärän peittoon. Mutta mitä näistä.

Tässä vielä poseerauksia.

VSP Gina  ja PN-3 Saaga sertiruusukkeen kera

Tinka oli rop-pentu ja sai kunniapalkinnon. Sangen eläväinen typykkä!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin - Saagalandia vaikenee hetkeksi.