Aamupäivällä oltiin Assin kanssa tokotreeneissä. Paikallamakuun alku oli taas neiti Passiselta hissiharjoittelua istu-maahan-istu-maahan-teemalla. Kyllä se sinne maahan jäi, kun lähdin maneesista ulos. Hyvin makasi ja odotti loppukäskyä. Tällä kertaa koirat sijoitettiin maneesin peräosaan, jolloin ulosmarssi oli pitkä. Kukaan koirista ei hermostunut tästä. Paikalla istuminen sujui hienosti. Muistin sanoa viereltä lähtiessä : Paikka eikä Istu, niinkuin viimeksi. Ja paikalleen Assi jäi ja istumassa pysyi koko piilossa olon ja paluun ajan. Hyvä tyttö!

Sitten otin luoksetulon pysäytyksiä. Sain pari ihan tosi hyvää seisahtumista ja kerran jopa koko liikkeenkin tehtyä. Loppusivulletulo oli vähän hidas, mutta muuten liike oli hyvä koiran tämänhetkisellä suoritustasolla. Pakko koko liikettä on treenata, kun kolmen viikon päästä on se -iik- kisa.

Ruutua tehtiin targetin kanssa. Tein sitä myös liikkeenä, kun olin saanut Assin maahan makaamaan. Kaksi kertaa se lähti kävelykaaviossa liian aikaisin ruudusta. Toinen kerta oli täysin minun moka, kun vaihdoin lihapullapalkkaan kädestä toiseen kesken kävelyn - tyhmä minä!

Saijan kanssa otettiin tunnari. Vain yksi. Maassa oli runsaasti kapuloita ja yksi oma keskellä joukossa. Ekalla käskyllä Assi ei lähtenyt viereltä, ja kun käskin toisen kerran, se oli itsekin jo starttaamassa. Se ei kuitenkaan paineistunut vaan malttoi rauhassa haistella. Ekan se otti suuhun, mutta sitten alkoi nenän käyttö ja se toi oman kapulan pureskelematta. Jesh!

Sitten Saijan komennossa seuraamista. Päätin, että nyt en koiraa tuijottele, vaan Saija sanokoon, jos se jää. Mentiin aika rivakkaa tahtia, käännöksiä paljon, nopeuden vaihtoja ja käännöksiä siinä, palkkaa vain silloin tällöin. Palautteeksi tuli, että hyvin meni. Olipa ihana kuulla. Assi oli käyttänyt käännöksissä peräpäätään, mikä ei ole ollut itsestään selvää aikaisemmin.

Otin hyppynoudon, joka oli hyvä. Vauhtia voisi olla vielä enemmän, mutta hyvällä laukalla Assi palaa kapulan kanssa. Se tykkää tästä noutoliikkeestä. Metallinkin se hakee,mutta ei niin paljon sen noutoa rakasta.

Sitten vielä kaukkareita, joissa tapahtui hiukan etenemistä, vielä sallituissa rajoissa, mutta kuitenkin. Tosi hyvä mieli jäi näistä harjoituksista, kun mikään treenattava osa ei täysin pieleen mennyt.

Sitten kiireesti kotiin koiria lenkkeilyttämään, sillä olin ilmoittautunut hommiin seuran agilitykisoihin ja sinne oli vähän kiire. Toimin "rakettina" eli vein tuloslaput sihteeriltä toimistoon. Olin varautunut kylmään maneesin toppapuvulla, lämpimillä kengillä ja käsiin olin survonut Back on Track-hanskojen ja nahkarukkasten väliin vielä kädenlämmitintyynyt.  Kaikki tuli tarpeeseen sen kuuden tunnin aikana, jonka maneesissa värjöttelin. Olisi ollut niin kiva kisata, sillä Seppo Savikko oli laatinut juostavan näköiset radat. Mutta kohta meillekin kisaputki aukeaa.

Onnea ystävällemme Windylle, joka tuli toiseksi molemmissa medi-2-kisoissa ja sai toisesta kisasta ekan nousunollansa. Ollaan ylen ylpeitä teistä! Kotkalaismenestyjiä oli muitakin, joten onnea kaikille heille myös.