Tässä kerään energiaa lähteäkseni dallaamaan iltalenkille vesisateeseen. Elsa on onneksi oikein hyvin parantunut taudistansa. Lääke puri oikeastaan saman päivän aikana eikä sen koommin ole ylen määrin pissattanut. Eikä mitään haittavaikutuksia (kuivat silmät, nivelkivut) ole sulfakuurista ilmennyt -ainakaan vielä (ja tämä koputti varan vuoksi puupäätään.) Iltapäivällä ei satanut rankasti, mitä nyt vähän ripusutteli, joten mentiin kentälle rylläämään. Elsa painoi pikakiiturin lailla omaa juoksuaan, kunnes nuo viheliäiset karvaturilaat keskeyttivät hauskuuden törmäilemällä vanhaan tyttöön. No, Elsa jatkoi sitten painityylillä, kunnes kyllästyi jäätyään alakynteen kahta vastaan ja marssi haistelemaan.

Riehun jälkeen otin ensin Assin kanssa muutaman kaukokäskyharjoituksen. Matkaa oli jo enemmän ja varsin hyvin pysyivät sekä asennot ja paikka. Ihanaa, liike etenee. Lisäksi tein pallon kanssa pari onnistunutta luoksetulon pysähdystä. Saaga sai tehdä pienen seuraamisen, pari liíkkeestä maahan menoa ja seisomista ja that´s it. Elsa nouti taas namipalkalla palloa ja kaikki koirat olivat tehtäviinsä - ja nameihin -tyytyväisiä.

Kotona kampasin Assia ja Saagaa. Assilla on huomenna fysioterapia Mirkalla, koska pitää tsekata, että säännöllisesti jumiutuvassa niskassa ei ole nikamalukkoja. Takutonta koiraa on hiukan helpompi tutkailla. Saaga taas joutuu huomenna pesupaljuun ja sitten trimmaukseen viikonlopun näyttelyturneeta varten. Samoilla pesuilla ja föönauksilla menee toivottavasti kaksi näyttelyä. Lauantaina on Porvoon ryhmänäyttely, jossa on neljä portugeesia ja sunnuntaina Luumäen ryhmis, jossa on vain Saaga. Eli sieltä saadaan kaikki tai ei mitään. Katsotaan, kummin käy. Viikonloppu on siis oikein hyvin organiseerattu koirapuuhailuun. Onneksi molemmat näyttelyt ovat lähellä.

Ai niin, ensi maanantaina me VIHDOIN saamme taas tehdä agilitya tauon jälkeen. Menemme seuramme möllikisoihin. Mitähän siitä tulee kuukauden paussin jälkeen? En malta odottaa.

Lits läts!. Saaga huokailee tuossa vieressä, joten mentävä on.