Assilla on jalka. Ei. se ei ole emännän sorja sääri, mutta rakas ja arvokas kuitenkin.

Mahtaako jalka maistua hyvältä? miettii Saaga.

Minä en kyllä - hyi olkoon - koipiin koske.

Miettiköön katsoja, mitä mahtaakaan koirien päässä liikkua tässä kuvassa.

----------------------------------

Tänään oltiin porukalla vähän agiliteeraamassa. Mielessä pyörivät Mikkelin kamalat kontaktit, ja kun luvassa viikonloppuna on kisa poikineen, on kontakteista syytä virittää jonkinlaista muistijälkeä blondin harvaan päähän. Lisäksi treenasimme keppien avokulmaan menoa hyppysuoran jälkeen. Hah! Ei helppoa, ei! Mutta pienellä pyörähdyksellä Saaga kepeille porhalsi. Ongelma - ja talven treeniaihe - on se, että jos minä lopetan  keppien vieressä kulkemisen, Saaga lopettaa kepit. Talvella sitten harjoitellaan itsenäistä keppien tekoa riippumatta ohjaajan paikasta tai menosuunnasta. Haasteellista, mutta tarpeellista. Pitäisiköhän pitkästä aikaa ottaa Contact trainer, tuo kalliisti tilattu , mutta harvoin käytetty laite, kehiin?  Kontaktit sujuivat tänään tosi upeasti. Saaga oli erittäin iloisella päällä koko treenin ajan, josta seurasi hiukan sekoilua radalla. Mutta pääosin se oli kuulolla,mikä ilahdutti. Elsa ja Assi tekivät keppejä, puomia ja putkea tohkeissaan.

Illansuussa oli vielä Assin tokotreenit. Alkoi olla jo aika hämärää,joten paljon ei ehditty tehdä varsinkin kun ennen treenejä herkuteltiin kelpie Jillan tokovalioitumiskakulla. Saija teki meille seurautusta. Vaikka Assi oli tehnyt agilitya ja syönyt kotona iltaruoan, se silti jaksoi lihapullamotivaattorin avulla innostua tosi hyvään seuraamiseen. Minä sen sijaan jäykistelin enkä luottanut aina koiraan, mutta Assi oli hyvä. Hyppynoutoa yriteltiin, mutta kun oli niin hämärää, Assi ei oikein hahmottanut, missä ihmeessä kapula  on. Löysi se sen  aina lopulta, ja mikä parasta, palautti aina reippaasti hypyn kautta. Löytyisköhän koirille sopivia otsalamppuja?

Illanrauha ja nukkumaanmenoaika on koittanut. Toivottavasti kukaan ei syö yöllä jalkojani!!!