Vaikka maasta olivat lumet sulaneet, oli Kivijärvi vielä jään peitossa. Sen verran huteran näköistä jää oli, ettei sinne todellakaan ollut menemistä ihmisillä eikä koirilla. Eli pikkuisen sai kytätä karvaneitejä, etteivät minnekään pitkälle lähteneet. Onneksi maalla oli mukavampaa.

Ihan rannasta oli jää paikoin sulanut ja sieltä löytyi juomavettä.

Joku sai ihan roiskeetkin aikaan.

Nuoremmilla oli vauhti päällä.

Mutta Assi otti rauhallisesti torkut portaiden juurella lämpimässä hiekassa.

-Sepä teki hyvää, toteaa tämä turaparta, joka pääsee vihdoin turkistaan eroon vappuna - ja jo on aikakin ! Kiitos Eijalle jo etukäteen.

Sitten piti vähän kyykyttää lauman nuorinta, joka ihan itse antautui kyykytettäväksi.

Jokohan kohta voisi tämä loppua, että pääsisin riehumaan?

Äiti ja sen tytär

Saagan haaveiluhetki

Kun koirat pitivät omaa kivaa, me siskoni kanssa haravoimme etupihaa ja kuljetimme kuivat lehdet pois kuorikasalle. Elsan haudalla ollut kukkaruukku ei ollut kestänyt talvea ulkona, vaan se oli hajonnut. Pitää ostaa isompi ja siihen uudet kukat - ja syksyllä nostaa ruukku sisätiloihin. Porukalla ihmettelimme mökin sisältä lattioilta löytynyttä valtavaa hyönteisraatomäärää.

 

Kahvikupissa muutama näyte, mutta pääsääntöisesti tuhannet sääskityyppiset vainajat lojuivat lattioilla kasoissa, ei missään pöytien päällä tai sängyillä. Aika ällöjä. Mistä lie lentäneet sisälle - ja onko todella tuollainen parvi kerralla pöllähtänyt talviteiloille jääneeseen mökkiin. Ikinä 45 vuoden aikana ei tällaista ole tapahtunut.

Kahvien (juu, hyönteiset poistettiin kyllä kupista ) jälkeen suuntasin kohti kotia. Kotimatkalla näin tällaisen pariskunnan, josta oli pakko ottaa kuva. Koirat vetivät hirsiä takapaksissa joutsenista piittaamatta.