Kyllä on hankalaa, kun ei ole autoa käytössä. Onneksi alkuviikon oli työpiste sen verran lähellä, että pystyi fillaroimaan työmatkat, joskin polvi parahteli välillä. Huomenna olisi ollut jo haasteellisempaa. Harrasteisiin ei eilen päästy, joten tuli vapaailta. Ei kiva! Mieleen juolahti eilisen päivän aikanakin monta asiaa, johon olisi tarvinnut autoa. Kun aamulla soitin Autosalpaan, mies siellä sanoi, että osa voi tulla hyvässä lykyssä jo tiistaina ja jos löytyy rako, he laittavat auton valmiiksi.

Yhdentoista maissa soittelin tänään Autosalpaan. Joku toinen heppu siellä sanoi, ettei maanantaina tilattu osa missään nimessä ehdi ennen keskiviikkoa. Kun yritin sanoa, että toisen mukaan voi tulla, hän totesi: - Ei ole tullut. Ja piste. Kyllä harmitti, sillä tiedossa oli vaivalloista elämää vielä ainakin vuorokausi. Suuri oli hämmästys -ja ilo - kun tunnin päästä tuli tekstiviesti: "Autonne on valmis."  Siispä kotiin tultua koirat hihnaan ja tallaamaan helteisessä kelissä reilulle kävelylenkille autoa hakemaan. Oli se valmis! Kaasuvaijeri oli ollut poikki. Nyt taas kaasupoljin pelaa.

Huippu homma, sillä pääsen kuin pääsenkin tänään Kouvolaan katsomaan Tattoo 2011-showta jäähalliin. Kummipoikani on puolustusvoimien soittokunnassa ja esiintyy siellä.

Viikonloppuna Saaga kisaa Vantaalla. Kuvittelin ilmoittaneeni Friidan seuraavana päivänä oleviin Hyvinkään kisoihin, mutta en ollut muistanutkaan. Tuli siis yksi vapaa viikonloppupäivä. Joka todennäköisesti täyttyy, kun tulee tietoa seuran hallitalkoista.

Tärkeintä on, että auto kulkee - ainakin vähän aikaa.

----

Friida repi sitten eilen tuolille jääneistä farkuista vetoketjun ja irrotti napin. Ja kun se tänään pomppasi autoliikkeen pihalla paksiin, nenäni sattui olemaan silleen sopivasti, että neidin kivikova kallo tärähti nenän sivuun, jossa on nyt soma patti . Eli vauhtikasta ja vaiherikasta elämää edelleen tässä osoitteessa.