Vietettiin tässä vähän kesämökkielämää. Koirat nauttivat sydämensä pohjasta vapauden riemuista, kahlaamisesta, hajujen sinfoniasta, leikistä ja kellimisestä auringopaisteessa. Ynnä makkarasta, jota vanhemmat kantavat, kun "pitäähän koirienkin saada". Voi siis arvata, keiden vieressä koirat päivystivät kahvipöydän luona, josko koirien pitäisi sieltäkin saada vähän kakkupulllaa.

Spanielien taipumuskoe lähestyy. Koekaniiniksi vaihtui Assi, kun tuo Saagarontti ei suostu koipiaan irrottamaan pohjasta uimaan lähetäkseen. Vesiskootteri Assilla ei sen sijaan ole uimisen suhteen ollut ikinä ongelmia. Treenattiin taippareihin sen verran, että testattiin, suostuuko koira hakemaan riistapukin vedestä. Ja tokihan Assi haki, ja monta kertaa. Kun muut huomasivat, että namupalkkaa jaetaan, vanhaneiti ja pikkutipu kahlasivat rantaveteen yrittäen riistää Assilta pukin, jotta nekin pääsivät palkalle. Fiksua väkeä. Nyt sitten vain odottamaan varsinaista taipparipäivää.

Saagan riistavietistä kertoo tämä kuva. Sorsa kiinnosti sen verran, että kahlata piti, mutta ei niin paljon, että olisi voinut lähteä uimaan. Sorsa huomasi tämän ja polski aika lähellekin ärsyttämään tötteröpäätä.

Elsa ihaili vain lintujen estetiikkaa eikä edes haaveillut mistään takaa-ajosta. Kuka sitä nyt lintujen takia koipiansa rupeaa kastelemaan?

Lauantaiaamun yllätysvieraita mökkirannan lähellä olivat joutsenet. Laulujoutsenparilla oli monta terhakkaa pienokaista, jotka hetken ruokailivat lähikaislikossa ja sitten rauhassa lipuivat muihin maisemiin. On ne ylväitä lintuja!

Sunnuntai-iltapäivällä suuntasimme Assin kanssa agilitykilpailuihin Mikkeliin. Koska Assi oli monta päivää riekkunut ja riehunut Saagan kanssa, ei sillä ollut enää mitään halua tykittää radalla, vaan se teki rauhalliset - ja yliaikaiset - radat. Assilta puuttuu lajiin intohimo, joka sytyttäisi sen hurjaan vauhtiin kisassa kun kisassa. Agility on sen mielestä ihan kivaa, mutta that`s it. Eka rata oli virheetön, toisesta radasta tuli hylky. Sää oli aivan ihastuttava. Saaga oli turistina mukana ja makasi rentona kevythäkissä välillä selällään ja välillä kyljellään. Assilla oli välillä ahtaat oltavat, kun töyhtöpää valtasi tilaa aivan häikäilemättä. Ja kyseessä on kuitenkin kolmen koiran kevythäkki!  Kun me olimme radalla, Saaga istui terhakkana ja haukahteli kannustavasti. Eikä hajottanut häkkiä, vaikka olikin yksin siellä.

Siis ei ihan putkeen menneet nuo kisat, mutta hyviä ratoja Assi silti teki, luotettava agikaveri kun on. KooKoo99:llä on tosi upeat harjoitteluolosuhteet. Kaksi kenttää ja halli. Navigaattori vei hyvin perille kisapaikalle. Ja koska kisat loppuivat etuajassa, pääsin vielä ajoissa takaisin mökille saunomaan ja uimaan. Ah!