Jälleen on viikko ohi ja hetken vapaus koittaa. Angsti ei ollut Saagalla tänään iskenyt, joten mitään ei oltu tuhottu. Ehkä se viikolla teki varastoon jo perjantaitemput, sillä yhtenä päivänä oli toinen verho nyppäisty alas ja toisena päivänä piirongin puunuppeja oli pureskeltu. Eilen suihkuttelin raivokkaasti hirveän hajuista ChewStoppaa nupeille ja tänään ei siis hammaskalustoa ole käytetty. Hyvä niin!

Käytin koiria kentällä riekkumassa. Pallo oli kova sana taas. Saaga on huomannut, että pallon tuonnista saa namia. Siispä kun pallon lentää, se kiitää Elsan perässä palloa hakemaan ja yrittää ottaa sitä siltä pois.

Elsa on huomannut tämän, heiluttelee houkuttelevasti päätään, välillä pysähtyy ja pudottaa pallon napatakseen sen saman tien suuhunsa takaisin. Härnää poloista blondirukkaa, joka yrittää houkutella palloa pois. Väkisin se ei palloa ota. Kun Elsa pääsee luokseni, se tiputtaa muka vahingossa pallon ja Saaga kärppänä ottaa pallon suuhunsa tuoden sen minulle. Hauska katsoa, miten leikki kehittyy. Yhdestä pallosta paljon iloa. Assi on selvästi mustis, kun Elsa ja Saaga leikkivät yhdessä. Se yrittää välillä törmätä Saagaan saadakseen sen leikkimään itsensä kanssa. Välillä yritys onnistuu, välillä ei.

Assilla ei ole niin suuri palo palloon, mutta jos sille heittää pallon, se hakee sen ja käyttää sitä Saagan juoksemaan houkutteluun. Ja sehän on helppoa!  Viralliset noudot tapahtuvat sitten oikeaoppisesti tokotreenauksessa, mutta leikkiaikana ei Assin mielestä ole ollenkaan välttämätöntä tuoda heitettyä palloa takaisin emännälle.

Mitään merkittävää Saagalandiassa ei sitten ole tapahtunutkaan koko viikkona, mitä nyt emännän sukkapuikot kilisevät ahkerasti. Miten minä aina innostunkin kutomaan sukkaa, kun tulee kylmää ja pimeää. Sukissa on se hyvä puoli, että ne valmistuvat todella nopeasti. Eikun tikuttamaan taas!