Aamulla sateli, mutta ilmojen halitijat auttoivat taas agilitykisaväkeä ja sadetta kesti vain vähän aikaa. Kun iltapäivällä oli  minun vuoroni mennä Assin kanssa radalle, sää oli pilvipoutainen ja mitä mainioin. Vihdoin saatiin hylkyputki rikki. Rata oli oikein mukava tuomariharjoittelija Elina Hannikaisen suunnittelema peruskolmosrata. Meidän virhepisteemme tulivat okserilta, jonka päälle Assi rysähti (meni Assin piikkiin tämä vitonen) ja okserin jälkeinen kepeille meno, joka piti ottaa uudestaan (menee mun piikkiin huono ohjaus). Assi meni vauhdikkaasti ja olisi reilusti päässyt ihanneaikaan ilman keppikorjausta. Nyt aika meni reilun sekunnin yli ihanneajasta. Kun Assin kanssa jäähdyteltiin metsäpolulla, päästin Assin hetkeksi irti. Se painui välittömästi ryteikön takaiseen ojaan juomaan. Maasto oli ihan vieras, joten sen oli täytyi haistaa se vesi. Assimaiseen tyyliin juominen tapahtuu kokovartalotoimintana kaulaa myöten kastautuen. Niinpä ojasta saapui puoleen väliin kylkiä märkä ja saastainen otus iloisena. Eli kyseessä ei sitten ollut mikään puhdas pikku puronen. Koira pääsi autoon, jossa sitten haisi aika ällöttävältä, kun ajoimme kotiin. Ei kuitenkaan NIIN ällöltä kuin silloin, kun Elsa oli löytänyt ihmisen läjän metsästä ja autuaana piehtaroinut siinä. Silloinkin palattiin autolla kotiin - kaikki ikkunat auki. Pesua siis seurasi kisaviikonlopun jälkeen Assille.

Vaikka saldo tältä viikonlopulta ei ollut järin hyvä, olen kuitenkin koiran toimintaan ja vauhtiin erittäin tyytyväinen. Eniten radoissa mietityttämään jäivät nuo 65cm:n rimat. Jos etukäteen tietäisin, että rimat ovat ´tuolla korkeudella, jättäisin koiran kyllä kisoihin ilmoittamatta. Assille ne ovat fyysisesti tosi rankat. Kun se on miellyttämishaluinen, se kuuliaisesti tekee parhaansa ja pääsääntöisesti ylittää esteen kunnialla. Mutta esimerkiksi Santalahden lähtöpaikka ylämäkeen on minusta aivan väärä noin korkealle hypylle. Koira on matalammalla kuin este eli hyppy on vielä korkeampi. Ekaan hyppyyn ei edes saa sitä vauhtia, mitä muilla hypyillä jo on. Säälien katsoin jotain Assia reilusti pienempää maksikoiraa, joka istui ekan esteen takana ja rima keikkui korkealla sen pään yläpuolella. Voisi olla hyvä, jos koirat tuollaisen esteen nähdessään sanoisivat:"Hypi kuule ihan itseksesi vaan."