Eilen oli sitten ensimmäisen virallisen näyttelyn aika. Hyvinkäällä järjestettiin Spanieliliiton erikoisnäyttely spanieleille ja vesikoirille. Sinne lähti Friidakin. Aamulla napattiin Pauli-veli mukaan kyytiin ja Freesian emäntä tuli mukaan turistiksi, sillä Freesiaa ei oltu näyttelyyn ilmoitettu. Kaikki muut Saagan pennut olivatkin sitten paikalla.

Tuomarina toimi espanjalainen Alicia Castro. Kun humpsahdimme keskelle näyttelyhulinaa, se olikin sitten menoa. Meidän suvun leiri oli salin peränurkassa kehän vieressä. Tajmadoralaisia koiria näyttelyssä oli melkein kaksikymmentä, joten melkoisen sukukokouksen saimmekin aikaiseksi. Kaiken kaikkiaan portugeeseja oli 36.

Ensin aloitettiin pentuluokalla. Portugalinpoika Salomao oli toisessa näyttelyssään.

Hohhoijaa, tää on taas niin tätä.

Niin siinä vain kävi, että Salomaosta tuli rotunsa paras pentu ja loppujen lopuksi koko näyttelyn paras pentu.  Mutta se onkin tosi reipas, ryhdikäs ja hyvin esiintyvä lapsukainen. Toisin kuin eräät.

Nimittäin seuraavaksi alkoi junnuluokka. Kaikki Friidan velipojat olivat paikalla.

Jepson ja Pauli

Paulilla oli vähän vaikeuksia välilä malttaa seisoa, mutta kun vain Eija sitä rauhassa asetteli, Paulista kuoriutui näin ryhdikäs seisoja. Jepsonillakin alkavat koivet maassa pysyä. Edistystä tapahtuu.

Franklin ja Renne

Franklin oli päättänyt, että takajalkojen asettelu on ihan älytöntä. Kun emäntänsä laitteli jalkoja, se vetäisi ne takaisin alle. Se ikä, se ikä. Hienosti Franklin sen sijaan juoksee kehässä.  Renne oli ihan pro. Se on mahdottoman ryhdikäs poika, joka seisoi kuin patsas paikallaan. Mutta kotona onkin kuulemma harjoiteltu - ja se näkyi. Rennellä on jo tosi komea turkki.

Sitten välillä odoteltiin, kun oli muiden vuoro. Jepsonista tuli nuorten luokan ykkönen, Paulista kakkonen, Rennestä kolmonen ja Franklinista nelonen.

Saagan velipuoli Glamour oli odotellut vuoroaan tukka silmillä. Kun normaalisti on tukka kiinni, se oli ihan sokea ilman poninhäntää. Varsinkin kun tuota pääkarvaa on aika lailla.

Kun Eija nosti vähän tukkaa silmiltä, kas, edessä olikin tuomari, joka tykkäsi Glamourista. Niinpä nuorukainen sai sertin.

(Tästä alkavat Jäntin Pasin kamerallani ottamat kuvat, kun minun piti lähteä Friidaa kampaamaan. Kiitos Pasi!)
Valiourokset kisasivat ammattitaidolla. Valioluokassa kisasivat pentujen isä Joonas, Morgan-setä, Santos-setä ja Rico-setä.

Isukki

Morganin ilme on järkyttynyt: -Tule apuun Anja! Häntääni kiskotaan irti!

Joonas voitti parhaan uroksen tittelin. Se oli myös portugeesirodun paras koira. Ja VIELÄ KOKO NÄYTTELYN KAUNEIN KOIRA! Ollaanko vähän iskästä ylpeitä!

Sitten oli naisten vuoro. Juniorinartut aloittivat kekkerit.

Cätlin, Friida ja Fanny

Tytötkin olivat vauhdikkaalla päällä kukin omalla laillaan.

Fannyn asetteleminen seisomaan oli oma taiteenlajinsa. Eri vaiheissa oli typykällä eri esittäjiä, ja kaikilla tuppasi hikeä pukkaamaan, kun tätä koiraneitiä käsitteli.

Fanny liikkui hienosti....

...vaikka välillä pompsahdeltiinkin. Typykkä on kuitenkin todella nätti ja sen huomasi tuomarikin, joka sijoitti Fannyn juniorityttöjen ykköseksi.
Fannylla oli muuten juoksut päällä parhaillaan, joten eiköhän tässä Friidallekin voi pian juoksuja odotella. Ainakin se on peräänsä alkanut nuoleskella siihen malliin, että jotain on tapahtumassa.

Mutta takaisin näyttelystudioon.

Cätlin teki Franklinit ja oli myös kovasti sitä mieltä, että seisominen ja varsinkin takajalkojen asettelu on aivan typerää.

Mutta kyllä ne välillä olivat näin hienosti. Hiki on sekä koiralla että emännällä.

Hyvin Cätlin liikkuu. Tästä tytöstä tuli junioriluokan kolmas.

Entäs sitten meidän Friida. Ennen kehää treenattiin seisomista ja yllättävän hyvin se sujuikin. Myös kehässä.

Takajalkoja sai asetella ja ne pysyivätkin oikeassa paikassa.

Tuomari sai katsella Friidaa ihan rauhassa.

Kun mentiin isossa porukassa rinkiä, Friida kiskoi ihan älyttömästi. Hommasta ei tullut käytännössä yhtään mitään. Mutta kun kehässä ei ollut ketään muita ja pidin oman vauhdin toooodella rauhallisena, Friida kulki ihan hienosti.

Näin komiasti osaa meidän koipeliini patsastella. Olin siitä oikein ylpeä. Friida oli junioriluokan toinen.

Tuomari kirjoitti arvosteluun näin -espanjaksi, mutta onneksi Paulin emäntä käänsi:

"Erittäin hyvät mittasuhteet, erittäin hyvä pää, erinomaiset takakulmaukset, erittäin hyvä peräosa, erinomainen turkin laatu, erittäin hyvät liikkeet."

Sitten olikin aika huilata ja seurata, mitä kehässä tapahtuu.

Friida laitettiin häkkiin Paulin seuraksi. Ostin siankorvat molemmille  (ja Friidalle ihanan vaaleanpunaisen kaulapannan) ja hirmuinen rouske alkoi kuulua häkistä. Muutama oli käynyt katsomassa, mitä siellä oikein hajoitetaan, kun sellainen meteli kuului. Friidan taidot näet tunnetaan, mutta ihan vain siankorvia nautiskeltiin. Ja sitten minä siirryin taas kameran taakse.

Joonaksella oli näyttelyssä jälkeläisluokka, jossa olivat Paulia, Franklinia ja Friidaa lukuunottamatta muut sisarukset.

Tässä isä -

- ja tässä lapset Fanny, Cätlin, Renne ja Jepson.

Tässä koko jälkeläisluokkaporukka. Hieno perhe! Tämä joukko oli BIS-2 jälkeläisluokka. Kasvattajaluokka oli BIS-1 ja Joonaksen äiti Helmi oli BIS-2 veteraani. Eli suku pärjäsi aivan mahtavasti. Kaikki saivat excellentit eli vaaleanpunaiset nauhat. Onnea me!

Ja sitten mentiin syömään.

Nyyttäriperiaatteella jokainen oli tuonut syötäviä ja kaikkea herkkua oli tarjolla, ensin suolaista ja sitten makeaa.

Nam, sanoivat kaikki.

Malja Tajmadoran koirille!

Me emme jääneet seuraamaan isoja kehiä, kun piti lähteä kotiin ulkoiluttamaan isoja koiria. Paulin ja Friidan päät hävisivät välittömästi lähdön jälkeen näkyvistä, ja ne vetelivät hirsiä koko matkan.

Joutsenparvi, joka jo tullessa oli ollut pellolla ruokailemassa, oli vielä paikalla, kun palasimme saman paikan kohdalle. Oli pakko pysäyttää auto ja ottaa muutama kuva.

On ne hienoja lintuja. Ja niitä oli enemmänkin kuin tässä kuvassa näkyy.

Pauli roudattiin kotiinsa ja kun me pääsimme kotiin, kävin vain nappaamassa isot koirat mukaan autoon ja suunnattiin kentälle. Valo oli jo vähissä, joten liikekuvista tuli vähän epätarkkoja, mutta niistä kyllä näkyy, että lyyleissä vauhtia piisasi päivän makaamisen jälkeen.

Kyllä juokseminen voittaa näyttelyt koska vain, on Friidan mielipide.

---------

We were in a dog show in Hyvinkää. It was a national speciality for spaniels and waterdogs. This was the firs official show for Friida and her siblings. Friida got a very good judging and behaved quite well in the ring. She was the second of junior bitches and got excellent.  Friida¨s fatjer Joonas was the best of the breed and finally Best in Show-dog. Such a fine dog! Joonas had a progeny group in which was Friidas two sisters and two brothers. It was BIS-2 group. Rest of the results you can read from the kennel Tajmadoran homepages, if you are interested.

When we drove home I saw a group of swans in the field. I had to stop my car and take some photos of them. When we came home, I took the dogs out to run. And they had such fun after a long peaceful day.