Okei, okei, myönnetään, että koira nimeltä Assi ei ole pariin päivään päässyt kirmailemaan vapaana, mutta SILTI! Käytiin Santalahden parkkipaikalla treenailemassa tokoa ja pahaa aavistamatta aloitin ruudulla. Se oli viritetty somasti polun päähän. Neidin ei olisi tarvinnut kuin juosta suoraan palkalle. Koira sivulle ja käsky. Niin kiemuraista reittiä ei taas vähään aikaan oltu nähtykään, kuin mitä Assi tarjosi. Se hypähteli, haisteli, meni kyllä vauhdilla, mutta ei sinne päinkään. Ihme kyllä se lopulta päätyi ruudun sisään targetille - liekö tuuli tuonut lihapullan tuoksua nenään - josta se nappasi namin ja riemuissaan syöksyi luokseni. Että silleen. Loputkaan yritykset eivät olleet sen parempia, melkein päin vastoin. Viereisellä minigolfradalla aitaa korjaileva huoltomies sai haukahdukset, hajuja haisteltiin olan takaa muillakin kierroksilla eikä hommassa ollut päätä eikä häntää. Päätettiin pitää pienet seuraussulkeiset korvien kasvattamiseksi. Seuraaminen sujui ihan kivasti. Istuminen liikkeestä oli kelvollista. Ja sitten taas yritettiin ruutua. Pari siedettävää suoritusta runsaalla avulla saimme aikaan - ja emäntä on aika masentunut. Eihän tästä taida mitään tulla! Ehkä pessimistisyyttä lisää särkevä käsi, sillä sain tänään kolmannen kortisoniruiskeen tenniskyynärpäähän ja sen takia kipu on aika ärhäkkä. Käsi onneksi on toipumaan päin - toivottavasti.

Saagan kanssa seurailtiin. Viretila oli silläkin hyper, joten tahtia piti rauhoittaa aika lailla. Jätöt olivat hienot. Kaukoja alettiin treenata takaa palkkauksella. Uusi juttu, jota pitää opetella. Saaga on niin innoissaan istu-maahan- kuviosta, että tuppaa etenemään. Josko takaa palkkaus saisi paikan pysymään paremmin kohdallaan.

Paluumatkalla mentiin kentälle rallaamaan. Assi juoksi kuin päätön kana. Saaga seisoi ja pällisteli, kun Assi porhalsi kohti. Saaga vain hypähti sivuun ja katseli tätin menoa. Assi jopa joutui aitaverkon väärälle puolelle - sen, missä on junanrata lähellä - eikä enää osannut tulla takaisin, joten piti viedä Saaga autoon ja ohjata täti turvalliselle puolelle matalasta aukosta.

Saagan kanssa otettiin muutama aan ja puomin kontakti targetin kanssa lopuksi. Sitten lähdettiin kotiin syömään.

Vahteran Tanja oli ottanut Järvenpään kisoissa pari hauskaa kuvaa Saagasta ja lupasi, että saan laittaa ne näille sivuille. Kiitos paljon kuvista.

kuva Tanja Vahtera

Pystykorvainen portugeesi

kuva Tanja Vahtera

Saagan hieno loikka