Harmaita raskaita pilviä taivaalla roikkui aamutuimaan, kun olimme lähdössä kohti Hyvinkään ryhmänäyttelyä Assin ja Saagan sekä Eijan ja Windyn kanssa. Suuria odotuksia ei ollut, mutta muuten oli hauska lähteä matkaan. Assinkin edellisestä näyttelystä oli jo melkein vuosi aikaa.

Joko taksi kohta tulee? miettivät tytöt otsatukkiensa takaa. Ja tulihan se, tai ainakin Eijan auto.

Hyvinkäälle oli ilmoitettu 6 portugalinvesikoiraa. Saagan velipuoli Rico oli ainoa pentuluokkalainen. Hienosti se osasi kulkea hihnassa ja poseerata seisoma-asennossa Annenkin esittämänä. ROP-pentuhan siitä tietenkin tuli.

Annen mukana turistina tuli myös melkein junnuluokkalainen Morgan, joka myös sangen komea poika. Se oli taitava kiertämän ihmisen luota toisella rapsutuksia hakemassa. Oikein hyvän rapsuttajan viereen se parkkeerasi pitkäksi aikaa.

Saagan junnukehässä oli kolme koiraa. Saaga kulki tosi nätisti  ja seisoi paremmin kuin koskaan ennen. Se alkaa tajuta, mitä tähän omituiseen harrastukseen kuuluu. Pieni ravi ja patsastelua - ja nami päälle. Saaga sai kuin saikin ERI:n , jota kyllä en ihan ollut uskaltanut odottaa. Siitä tuli junnuluokan ykkönen.

Emäntä laittoi koiran sellaiseen asentoon, että kuvaaja Eija pystyi kuvaamaan vain peräpäätä. No, nätti on sekin.

Sillä aikaa Windy oli shelttikehässä. Sekin sai ERI:n ja itsensä näköisen arvostelun. Shelttikisa on ihan toista luokkaa kuin portugeesikisa, sillä paras narttu- kehässä oli varmaan parikymmentä koiraa. Ei siis ihme, että nuorten luokan koira tippui kisasta armotta pois ja valiot vain jatkoivat. Suloinen koira Windy on joka tapauksessa, vaikka senkin on vaikea ymmärtää, mitä ihmeen touhua näyttely on. Missä ovat hypyt ja puomi, milloin saa juosta miljoona? miettii pieni agilitykoiran pää.

Assi oli valioluokan ainoa ja siis luokan voittaja ERI:llä sekin. Assista leivottiin myös paras narttu ja Saagasta tuli paras narttu-2 saaden sertin. Annelle iso kiitos Assin esittämisestä paras narttu-kehässä. Rop-kehässä kisattiin sitten Rio Romeron kanssa - ja melkein putosin pyllylleni, kun Assista, kohta veteraanista, tuli rotunsa paras portugeesi.

Pitihän meidän kaunottarista hienojen pyttyjen ja ruusukkeiden kanssa poseerauskuva ottaa. Satu ystävällisesti auttoi Assin kanssa. Ollaanks me vähän nätei?

Voi apua, pitääkö täällä olla vielä isoihin kehiin asti? miettii Windy ja päättää ottaa torkut pehmeällä mukulakivialustalla.

Sää oli mitä mainioin, joten isojen kehien odottelu sujui melko mukavasti. Onneksi oli hyvää seuraa. Oli tosi kiva nähdä Satua ja jutustella koirista, agilitysta ja muusta mukavasta. Päivä meni nopeasti.

Isossa kehässä teimme parhaamme. Assi seisoi kuin patsas ja liikkui oikein hienosti, mutta koiria oli paljon (7. ja 8. luokkien yhteiskehä) eikä latvialainen tuomari kiinnittänyt meihin huomiota. Joten kiitoksella ulos ja se siitä. Hieno päivä oli joka tapauksessa! Kiitos kaunis, Assi ja Saaga. Erityinen kiitos Eijalle ja Windylle matkaseurasta ja Satulle kaikesta avusta. Lämmin kiitos myös kasvattaja-Eijalle koirien priimakuntoon trimmaamisesta.

Ai juu,ne arvostelut.

Saagasta sanottiin:

Erittäin hyvän tyyppinen nuori narttu, jolla oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää, ilme ja korvat. Hyvä kaula, oikea-asentoiset, hyväluustoiset raajat. Vielä hieman matala rintakehä. Polvikulmaus saisi olla selvempi. Hyvä karvapeite. Erittäin hyvät sivuliikkeet.

Assista sanottiin:

Erittäin hyvän tyyppinen, kaunislinjainen narttu, jolla hyvä, ilmeikäs pää. Hyvä kaula. Oikeanmuotoiset, hyvin kulmautuneet raajat, tilava runko. Hyvä karvapeite. Reippaat, vetävät liikkeet.

Eli ihan tosi hienot arvostelut. Kannatti herätä!