Saaga nimittäin. Nyt kun sen turkki on ajettu alas ja aurinko paistaa, se näyttää - melkein - valkoiselta portugeesilta, paitsi että sen turkki on lyhyt  ja nenä pinkki . Rouvakoira selvästi nauttii keveästä olostaan ja on se rakenteeltaan oikein nätti, vaikka paksu onkin. Kameraa taas ulkoilutettiin tänä ihanana keväisenä aurinkoisena päivänä. Vaikka keittiön lämpömittari näytti +10 astetta, oli aamulla silti jonkin asteinen hankiaiskeli.

Tidi tidi, ihania hajuja.

Tyttären kanssa juoksentelua -

- ja törkeä ohitus.

Sinne meni Friida ja haistelu voi jatkua.

Hieno poseeraus

Koira ja varjonsa

Assi esittää leikkiin kutsun.

Herra Tiainen esittää ihan muita kutsuja lehahdellessaan oksalta toiselle.

Jatkoimme matkaa laatikkotehtaalle, sillä piti katsastaa, missä kunnossa kenttä siellä on. Paksu hanki peitti kenttää, mutta tien toisella puolen hanki oli  matalampaa ja sielläkin sai vähän juoksennella.

Saaga haisteli, mutta Friida teki jättiloikkia, koska se halusi tehdä reikiä hankeen. Ja onnistui.

Muunlaisiakin loikkia nähtiin.

Se oli kivaa se.

Sitten taas haistelemaan.

Laatikkotehtaalta lähdettiin vielä moikkaamaan Eijaa ja koiriansa. Pian pihalla pölisi seitsemän portugeesia.

Friida moikkaa Geisha-tätiä, Assin siskoa. Takana Alex ja Lee vääntävät siitä, kumpi saa lelun.

Alexilla on lelu, jee.

Pikkupoika Andy tekee omia spurttejaan.

Kun nyt kerrankin Assi ja Geisha olivat yhdessä, päätettiin ottaa sisaruskuva kaiken hässäkän keskellä. Geishasta se oli hyvin epäilyttävää.

Kuvan oton jälkeen se istui keskellä pihaa suu viivana ja mökötti. Mutta kohta taas joukolla hössötettiin.

Leellä alkaa olla jo komea turkki veteraanikehiä varten.

Ainoa pieni musta pilvi päivään oli se, että yöllä alkoi hammastani särkeä ja päivälläkin tämän tästä vihlaisi. Huomenna pitää yrittää saada hammaslääkäriaika. Taitaa olla juurihoito edessä. Yök!