Tänä aamuna mentiin Friidan kanssa kevään viimeisen Nina Mannerin treeniin.  Rata näytti tällaiselta:

Alkukuviot sujuivat sangen nopeasti. Puomin jälkeisen hypylle 7 lähetettiin koira ja tehtiin poispäinkäännös, jotta koira kääntyisi nopeammin. Persjättö ennen ysiputkea oli hyvä oman juoksulinjan kannalta. Putken 10 jälkeen piti ohjaajan jäädä hypyn 11 taakse, jotta koira tulee hypyn tekemään. Sitten persjättö. valssi 12 ja 13 väliin, koiran lähetys hypyn 13 taakse, ohjaaja hypyn ohi  kädellä vinkaten koiran hypyn yli, haltuun otto ja persjättö hypylle 14 - ja sitten kepit. Koko kuvio 11-14 oli sellainen koreografia tällaiselle jäykälle jäpöttäjälle, että huh huh! Mutta sain sen tehtyä ja koirahan toimi oikein hienosti, kun ohjaaja edes jotenkin onnistui. Keppikulma oli Friidalle hankala. Se hanakasti hakeutui toiseen väliin, joten se oli vietävä keppien alkuun kunnolla. Seuraava hinkattava kohta oli putkesta putkeen meno, sillä jos ei Friidaa ollut putkella 18 mukaan nappaamassa ja hyvin tarkasti koiraan katsoen saattamassa sitä putkelle 19, niin koira oli puomilla alta aikayksikön. Putken 19 jälkeen piti jälleen olla aika lähellä putken suuta, että sai koiralle vauhtia itsenäiseen pituuteen. Sitten pienillä haltuunotoilla hypylle 23 ja sieltä kiepautus hypylle 24. joka kierrätettiin takaseinän puolelta, että koiralle tuli parempi hyppylinja kohti pussia. Tarkoitusena oli pussiin lähettämisen jälkeen juosta puomin toista puolta, ja vetää koira putkeen. Ensin Friida meni puomille eikä pussiin. Kun ohjasin paremmin se meni kyllä pussiin, mutta kieppasi puomille. Lopulta laitettiin lelu putken suuhun koiran kanssa, koira pussin päähän odottamaan ja minä käskyttämän putki-putki. Puomille halusi Friida. Tai sitten se pari kertaa oikaisi puomin alta väärään päähän putkea nappaamaan sitä kautta lelun. Nina blokkasi puomia, mutta silti yritys puomille oli kova. Lopulta, kun minä olin lähempänä putken oikeaa päätä, ja siellä oli lelu, saatiin muutama sinne päin onnistunut suorituskin. Loppu oli taas ihan helppoa.

Kyllä taas itse oppi ohjausasioita, joita olisi syytä treenata omineen. Toivottavasti saadaan Nina myös syksyllä meitä treenaamaan.

Jukka Pätysen ottama kuva Friidasta ja minusta Ojangon kisoissa kertoo yhden ohjausongelman. Käskyjen ajoittaminen on välillä aivan pielessä. Tässäkin pitäisi koiran olla hyppäämässä vinottain oikealle minuun päin kääntyäkseen, mutta kun käsky on myöhässä, koira hyppää eteenpäin ja kestää kauemmin, että se kääntyy takaisin päin.  Voi minua!