Laadin äsken oikein kattavan selostuksen treeneistämme,mutta kirottu vuodatus-sivusto kadotti tallentaessa kaiken. Nyt ei enää energia riitä kuin lyhyeen kertaukseen - ellei sitten tämäkin häviä.

Eli eilen treenattiin päivällä agilitya kera Saagan. Vaikka välillä se tekee kepeissä ohiajoja, niin onnistuneitakin suorituksia saadaan. Vedättäminen edellä lisää vauhtia, mutta liika vedättäminen vetää koiran kepeiltä ulos. Jos hissuttelen rinnalla, pienikin hidastus taas saa keppien ohittamista. Eli ideaalivauhti haussa. Uskon, että tämä herkkähipiäisyys menee kyllä esteen varmentuessa ohi. Mutta tässä vaiheessa on oltava tarkkana kuin porkkana.

Illalla mentiin Sapokan veneiden keskelle Assin kanssa tokoamaan.  Tehtiin ruutua, hiukan seuraamista ja tunnaria. Voi jestas sentään sitä tunnaria! Eka kerta oli ihan hyvä, Assi käytti nenää ja löysi kapulan. Sen jälkeen alkoi alamäki, jossa toinen toistaan kehnommat suoritukset seurasivat toistaan. Ensinnäkin kääntyminen pois päin, kun kapulaa viedään, tuotti Assille vaikeuksia. Se ei pysynyt paikallaan istumassa. No, nameilla tilanne vähän helpotti. Sitten en enää edes kääntynyt. Krisse vei näkyvästi kapulaa, kuopi paikkaa ja Assin olisi pitänyt seurata vientiä, mutta se tarjoili vain hissiliikettä  istu-maahan-istu-maahan sivulla oikein hyvällä kontaktilla. Argh! Kun se katsoi, minne suuntaan kapula meni, se silti huuhaili hetken missä sattui ja palasi sitten minua tuijottamaan. Juu, kävi  se välillä yhden mummon haukkumassa -noloo!- mutta onneksi mummo ei ollut moksiskaan. Tunnarin aikaan ympäristössä oli mummon lisäksi aika paljon häiriötä, mutta ihan tosi surkea esitys koko tunnari oli. Koiratyttö ei kyllä yhtään paineistunut, vaan sillä oli oikein lystiä.

Tänään sitten treenattiin tunnaria taas rauhallisella kentällä tällä kertaa. Kas kummaa, nenä ja maltti löytyivät. Neljä kertaa piilotin kapulan aina yhä enemmän piiloon ja neljä kertaa koira malttoi haistelemalla etsiä kapulan piilostaan. Halleluja! Pitää tehdä tätä nyt ihan säännöllisesti, että saadaan jonkilaista varmuutta ennen lumien tuloa.

Saagan kanssa tehtiin kolme hyppyä - loistavasti onnistui - sekä liikkeestä maahan menoa ja seisomista. Maahan menot olivat hyvät, mutta seisomiskäskyllä mätkähti maahan myös. Tehtiin sitten pentutokoleikkiä, jossa leikin keskellä käskettiin maahan tai seisomaan välittömästi suorituksesta palkiten. Sen jälkeen seisominen sujui ihan hyvin. Liike on koiralle vielä epävarma, joten tässä pitää keppiprojektin jälkeen alkaa seisomis-projekti. Reilun viikon päässä häämöttävät vuoden viimeiset tokokisat, joten josko siihen mennessä olisi varmuutta jo enemmän.

Illalla Saagalla olivat vielä agilitytreenit ryhmässä. Tehtiin pientä rataa.

Saagan vauhti hidastui kakkoshypyllä. Taisi joko oma vauhtini hidastua tai sitten aloin kaartaa kroppa kolmoselle, joten Saaga reagoi siihen. Kolmoshypylle ja siitä eteen päin vienti onnistui hyvin sekä vasemmalla kädellä, että kolmosen takaa vastaisella kädellä vastaan ottaen, samalla kädellä hyppyyn ja putkeen saattaen. Ehdin tekemään persjätön putken jälkeen. Loppu sujui hienosti. Rata tehtiin myös toisin päin ja Saagalle se suunta oli jotenkin helpompi ja vauhtia riitti koko ajan hyvin.

Lisäksi teimme keppejä -kuinka yllättävää - sekä kontaktiesteitä. En vielä jarruttanut puomin nousulla. Seurataan tilannetta. Kontaktit sujuivat hyvin häiriöista huolimatta. Oli hyvät treenit ja Saaga oli hienosti kuulolla koko ajan. Kiltti tyttö!