Me mentiin mun emännän kanssa moikkaamaan Varamamia ja Uljasta meren rannalle. Emännällä oli jotain tuliaisia kiitokseksi mun hoidosta ja me mentiin viemään niitä.
Uljas tuli mua vastaan ja me vaihdettiin ranskalaisia poskipusuja ja mä hellästi haukkasin Uljasta poskiparrasta, muttei se yhtään sattunut.
Merenkäynti oli aika kova ja tuuli puhalsi. Mun portugalilainen verenperintöni heräsi ja päätin, että tähän olomuotoon pitää tutustua tarkemmin. Ensin haistelin kuitenkin suolaisia merituulia.
Meressä oli kiva kahlailla, vaikken uimaan mennytkään, kunnes....
...KARMEA TSUNAMI yritti hyökätä kimppuuni, jolloin katsoin parhaaksi paeta kuivalle maalle.
Pelastuin sentään! Olihan se vesi kyllä aika suolaistakin.
Uljas päätti, että nyt loppuivat meritouhut ja oli aika riehua.
Pientä rajaa, jätkä! Minähän vasta juuri pelastuin kuolemanvaarasta.
Apua, minua kuristetaan! Köh, köh! Tämä on kai Uljaksen käsitys halauksesta.
Mut kyl me sit ihan sovussa leikittiin loppuaika. Onhan Uljas edelleenkin mun RAKAS.
Pitäkää tekin hauskaa Juhannuksena. Minä luulen, että mökillä tanner tömisee, kun sinne asti päästään.
terveisin Saaga ja muu Saagalandian väki
Kommentit