..vaikka sitä niin kovasti lähdettiin hakemaan klo 8.30 aamusumuiselle matkalle Nastolaan. Olipa hienon näköinen ruska reitillä, kun sakea sumu alkoi hälvetä ja sininen taivas tuli esiin.  Kisapaikka oli nurmettunut hiekkakenttä, joka  tuoksui Saagan nenään niin hyvältä, ettei millään meinannut sen naamaa saada maasta pois. Kaiketi kyseessä on paikallinen koirakenttä, koska kisakehästäkin kuulemma oli löytynyt makkaraa. Kaksi kehää toimi vierekkäin yhtä aikaa. Vain naru erotti ne toisistaan.

Saagan kisanumero oli kaksi. Eli meidän ryhmän paikallamakuu oli ensimmäisenä. Luoksepäästävyys meni hienosti. Saaga istui paikallaan ja heilutti häntää, kun Tommi Varis kävi kopaisemassa. Siitä 10.

Paikallamakuussa Saaga meni maahan - ja pomppasi saman tien istumaan. Argh! 8 pistettä kankkulan kaivoon. Se meni maahan uudella käskyllä, pysyi siellä, makasi hienosti ja nousi, vasta kun käskettiin. Mutta pisteitä tuli vain 8.

Seuraamiset menivät ihan hienosti. Hihnassa seuraamisesta tuli 9 ja hihnatta seuraamisesta täysi kymppi.

Sitten oli liikkeestä maahan meno. Käskin, minusta näytti, että koira alkoi laskeutua, en tsekannut. ja kun käännyin, koira seisoo upearyhtisenä eikä maassa makaamisesta tietoakaan. Nollille meni tämä liike.

Luoksetulo oli vauhdikas ja sivulletulo oikeaoppinen. Siitä kymppi.

Liikkeestä seisominen sitten - ou nou! Tätähän ollaan tehty ja Saaga OSAA sen tosi hienosti, tarjoaakin sitä mielellään. Liike alkaa. Koira istuu vieressä napottaen hyvällä kontaktilla. Sanon:"Sivu:" ja lähden liikkeelle. Pian tajuan, että jotain puuttuu. Koira ei ole vasemmalla puolella. Katson oikealle. Jossain siellä takana seisoo neiti Saaga ja tuijottelee viereisen kehän menoa. Kutsun sen sivulle, jatketaan liikettä, mutta homma on jo hajonnut. Kun käsken seis, koira jatkaa matkaa. Käsken uudestaan ja hitaasti se pysähtyy. Nollaksi meni tämäkin liike - ja haaveet ykkösestä sai unohtaa.

Estehyppy meni virheettä ja saatiin siitä kymppi.

Yleisvaikutelma oli 9.  Yhteispisteet 151, eli oikein hyvät ottaen huomioon kaksi nollausta. Otti kyllä pattiin, mutta minkäs teet. Liekö Saagalla vähän eilisestä henkistä väysmystä, vai oliko uusi ympäristö niin virikkeellinen, että ei sitten ihan koko ajan palkatta jaksanut toimia.

Paluumatkalla pysähdyttiin Marian koulutuksessa Kouvolassa. Agility sujui Saagalta oikein hienosti. Se teki keinua upeasti, A:ta upeasti ja pientä rataa hienosti. Vauhtia oli tänään jo oikein hyvin ja intoa myös. Elsa ja Assi, jotka olivat turisteina mukana reissussa, katselivat kateellisina auton ikkunasta. Elsa jopa välillä ulisi, kun se olisi halunnut kanssa.

Menipähän tämä viikonloppu tosi touhukkaasti. Ensi viikonloppuna meidän koirat eivät tee mitään, vaan emäntä sen sijaan nauttii upeasta agilitysta MM-kisoissa.