Taas ollaan eletty rauhaisaa eloa tämän loppumattoman sadekelin keskellä. Mistä tuota vettä riittääkin? Onneksi koirat eivät sadesäästä ole moksiskaan, joten ketään (emäntää lukuunottamatta) ei tarvitse väkipakolla raahata ulkoilemaan. Eilen reippaan lenkin jälkeen koirat saivat herkutella siankorvilla. Ja se tuotti yllätyksen.

Nimittäin tänään odotti keskellä eteisen mattoa kotiinpalaajaa tuore "leivonnainen", jonkun tuuttaama kakkakasa. Onneksi matto on konepestävä, joten suuresti ei harmittanut, vaikka katku eteisessä oli kamala. Lähdettiin ulos, ja leipuriksi paljastui Assi, joka ruikki muutaman lörön lenkilläkin. En muuta selitystä keksinyt kuin sen yhden siankorvan. Assista on vanhemmiten tullut mahastaan herkkis. Normaali ruoka pikkuherkkuineen menee, mutta siankorva on näköjään liikaa.

Käytiin tänään sentään Saagan kanssa agitreeneissä. Kepit tuottivat probleemia, sillä Saaga tuli liian aikaisin kepeiltä ulos. Lisäksi kiertorytmi ei ollut oikein hyvä. Lopulta lisäsin loppupäähän muutaman verkon ohjaamaan koiraa keppien loppuun. Pitäisi siis taas käydä useammin kepittämässä, jotta liikerata edelleen vahvistuu.  Kontaktiesteet menivät hienosti ja muutenkin Saaga toimi oikein kivasti pikkuradalla. Itsellä alkaa olla tämän kaiken pimeyden keskellä jo vähän puhti pois treenaamisen suhteen. Ollaanhan vietetty sangen aktiivisyksy ja jokainen koira on saanut kyllä oman osansa korkojen kanssa harrastamista. Eiku vitamiinia poskeen ja menoksi.

Viikonlopun ohjelma tuli selväksi, kun rapsuttelin Saagaa. Sillä on karmeita takkumoukkuja. Varmaan Turkki kastuu-kuivuu-kastuu-kuivuu-sää on syypää tähän järkyttävään ylläriin. Ei auta kuin kammata neitiä ahkerammin. Elsan turkki saa viikonloppuna myös kyytiä. Ajetaan mummelin turkki alas ja permis lyhyeksi, että saadaan takut pois ja uusi karva kasvamaan ennen talven tuloa. Siinäpä sitä meikäläiselle, tumpelotrimmaajalle, taas työsarkaa. Raportti Elsan muodonmuutoksesta viikonloppuna.