Kun taannoin ulkoilin koirien kanssa, oli joku reitille laittanut pystyyn heinikkoon rautatangon. Ja minä onneton, keskittyessäni juuri silloin koiriin, osuin tangon kohdalle ja lensin komeassa kaaressa maahan. Hetken kokosin itseäni ja jäseniäni kasaan tunnustellen, ovatko kaikki osat paikoillaan. Mitään tärskäystä pahempaa ei onneksi käynyt ja koirat pussailivat lohdutukseksi. Yritin ottaa tangon pois, mutta se oli niin syvällä, ettei irronnut. Sain sen kaadettua kuitenkin maan pinnan suuntaisesti. Kenen lie älytön väläys tuokin oli.

Eilen sitten Saaga meni mukkelis makkelis A:lta maahan. Onneksi sillekään ei mitään käynyt. Sen sijaan se radalla haukkasi minua kiihkoissaan käsivarressa. Tällä kertaa ei iho mennyt rikki, mutta ihan kunnon mustelma tuli käteen kyllä. Eli haavereita kerrakseen - eivätkä ne tähän loppuneet.

Tänään oli aika haipakkaa Kouvolassa. Menin kymmeneksi Homeetan kentälle Timo Rannikon koulutukseen. Arvelin, että kun saan olla ryhmän ensimmäinen, ehdin oikein hyvin Valkealaan agilitykisoihin Friidan kanssa, kun rataan tutustumisaika oli 11.45. No, radan rakentaminen vei aikansa ja rataan perehtyminen Timon ohjauksessa myös. Kello oli 11.05, kun Saagan kanssa astuimme radalle, joka oli tämän näköinen:

(kisakaverit jo kerran soittivat , että missä meikäläinen luuraa ja kertoivat, että maksiykkösten rataa jo rakennettiin )

Timo on kyllä tosi hyvä ja perusteellinen kouluttaja. Odotin putken pään oikealla puolella, että Saaga lähti liikkeelle. Sitten pingoin putken toiseen päähän, vekkasin, ja muutaman yrityksen jälkeen sain koiran putken kauempaan päähän. Tämä on mulle aina aika haasteellista.  Putken jälkeen piti jäädä odottamaan hypyn 6 ja 7 väliin, ja kun koira alkoi saapua hypylle, tehdä persjättö ja kiitää kohti kahdeksikkohyppyä takaakiertoa varten. Kun en peittänyt siivekettä, kierto onnistui hyvin. Sitten alamme lähestyä katastrofipaikkaa. Kepit 10 olivat aivan putken pään vieressä ja ekalla kerralla sainkin Saagan putkeen ihan lahjakkaasti. Toisella kerralla valssi hypyn takana  oli oikean suuntainen ja Saaga suuntasi suoraan kohti keppejä - kunnes yhtäkkiä muisti, että putkeen pitikin mennä ja syöksähti 90 astetta vasemmalle kohti putken päätä. Minä kompastuin koiraan ja toisen kerran pienen ajan sisään makasin rähmälläni maassa. Saaga oli onneksi ehtinyt pois alta, ettei sille käynyt mitenkään. Verta valuvana ja hiekkaisena kömmin ylös jatkamaan treeniä. Kolmannella kerralla kepeille meno onnistui. Saagakin vissiin ymmärsi varoa säntäilevää emäntäänsä.
Keinun jälkeisen muurin pyöräytin keinun puoleisesta päästä. Vekkaus ja riittävä veto taakse päin antoivat koiralle hyvän linjan molempiin seuraaviin hyppyihin ja putkeen. Yritin sylkkäriä putken jälkeen, mutta paremmaksi tavaksi tuli koko vartalon käännös pienellä vekkauksella. Putken jälkeisille hypyille menoa auttoi, kun käänsin kropan aivan siivekkeen suuntaisesti. Saaga ei edes vilkuillut putkeen päin, vaikka ensin se sinne meni. Taas suuntasimme kohti keppejä ja taas vekkaus auttoi kääntämään koiran kepeille. Loppu olikin helppoa. Kahdenkymmenen minuutin pikahionnan jälkeen lähdin kiitämään koirineni kohti Valkealaa. Kädet olivat tämän näköiset:

Mustelma oli Saagan aikaan saama ja naarmut Homeetan kentältä.

Kyynärpääkin oli oikein koristeellinen.
Ehdin kuin ehdinkin (ok, hiukan ylinopeutta oli välillä mittarissa, myönnettäköön) kisapaikalle ajoissa - ja rataan tutustumaan. Allan Mattsson oli laatinut aika kiharasen ykkösradan. Friidan kompastuskiveksi muodostuivat taas kepit. Muuten rata meni ihan kivasti, mitä neiti nyt välillä kontakteilla tuomaria tuijotteli. Jälkikäteen totesin keinun ylösmenolta tulleen viitosen. Minusta se otti sen, mutta katsokaa itse. Marika kuvasi molemmat Friidan radat. Kiitos paljon avusta!

Eli siis agilityrata:

 

Hyppyradalle Friida lähti laiskasti. Minä varmistelin niin lahjakkaasti hypylle 3 kääntöä, että vedin koiran ohi hypystä. Varmistelulla oli tarkoituksena saada koiralle suora linja oikeaan putken päähän. Kepit taas menivät haahuiluksi ekalla yrittämällä, mutta toisella taas meni paremmin. Sitten tuli ennen putkea kielto, kun yritin lähteä liian aikaisin hypylle. Seurasi nimittäin sangen pitkä loppusuora. Friida teki sen vauhdikkaasti, mutta viimeiselle hypylle en osannut sitä kaukaa ohjata. Siitä siis tuli kolmas kielto ja hylky.

Rata on tässä:

 

Sitten lähdettiin kotiin, jossa Assi jo odotti. Käytiin vähän kentällä riekkumassa ja sinne tuli myös uusi tuttavuus, vanha terrieriherra Timi, jo melkein sokea ja kuuro, mutta innokas pallon pelaaja. Tytöt olivat oikein kiinnostuneita herrasmiehestä eikä Timilläkään ollut mitään tutustumista vastaan.

Ensin nuuskivat Assi ja Timi.

Sitten koko lauma.

Huomenna olisi Saagalla agilitytreenit, mutta se saa jättää ne väliin ja toipua viikonlopun kolareista sekin. Friidan meinaan kyllä viedä treenaamaan.