Suomen Agilityliitto järjesti Loviisaan leirin, johon minäkin ehdin ilmoittautua. Kun agility-ystävä Eijan koira Windy aloitti juoksunsa juuri leirin aikaan, en jäänyt Loviisaan yöksi vaan päätin ajaa koulutuksen jälkeen aina kotiin.

Perjantaina oli tunnin koulutus. Kouluttajina toimivat Carolina Pellikka ja Hanna-Lena Väätäjä. Ryhmässämme oli 5 aloittelevaa tai korkeintaan möllikisoihin osallistunutta koiraa. Treenasimme tenniskentällä, jossa oli pehmoinen mattopohja. Alusta oli oikein miellyttävä juosta. Kouluttajat olivat suunnitelleet kentälle kaksi rataa, jotka toimivat yhtä aikaa. Toisessa treenasivat minit ja toisessa maxit ja sitten vaihdettiin.

Silmät levisivät teelautasen kokoisiksi, kun näin mölli-ja alokasluokan ensimmäisen radanpätkän. Siis Saagahan on tähän mennessä tehnyt kolme kohtuullisen suoraa hyppyä ja putken  - ja muita tämän tasoisia radanpätkiä. No, rohkea rokan  päätti syödä ja teimme rataa pienissä  pätkissä. Ekan hypyn jälkeen välistä veto, toinen hyppy ja kolmannelle takaa vienti. Pienen treenin jälkeen Saaga teki työtä käskettyä. Upea koiruli! Sitten kolmoshypyltä oikealla kädellä ohjaamalla ja koiraa kääntämällä heitettiin se hypyn yli ja putkeen. Meikäläisen koordinaatiokyvyllä varustettu henkilö sai kyllä ranneasentoja miettiä, mutta lopulta minun suoritukseni oli sinne päin ja koira toimi taas hienosti. Putkelta otettiin koira vasemmalla kädellä vastaan ja saatettiin se hypyn yli vasemmalla kädellä ja käännettiin seuraavalle oikealla. Kepit me ohitimme tekemättä. Sitten muurin jälkeen taas käytettiin vastakkaista kättä, jolla kuljetettiin koira täysin pimeään putkeen. Muutaman treenikerran jälkeen sinne meni! Itse ehdin putken takaa ottamaan vasurilla koiraa putkesta vastaan, vein sen samalla lailla hypylle, ja oikean käden ohjauksella loppuhypylle. Jokaista kohtaa tahkottiin jonkin verran, joten Saaga oli kyllä aika uupunut, kun menimme autolle huilaamaan.

Putken jälkeinen hyppy ja koiralla menohaluja.

Ai minne sie yrität minua viedä? Eihän täällä mitään näy!

Hoplaa, sanoi Saaga-pupu ja hyppäsi. Tältä näyttäisi pystykorvainen portugeesi. Eikä muuten ollut yritystäkään mennä rimojen alta, vaikka jokaisen korkeus oli 55cm.

Toinen rata oli hyppypitoisempi vauhtirata. Kompastuskivenä oli neloselta vitoselle vienti. Vitonen oli reilusti pois nelosen linjasta, jolloin aloittelijakoira ajoi iloisesti ohi, kun ohjaaja ei oikein pysynyt mukana. Huitelin oikealla kädellä yhteen suuntaan ja vasemmalla toiseen. Kolmosesta neloseen viennissä auttoi kahden käden käyttö. Mutta käännös takaisin päin ja kutoselta putkelle kääntyminen sujuivat pienellä kaarteella. Muutenkin yllätyin iloisesti Saagan taitoa kulkea ohjauksen mukaan ja kääntyillä nopeasti.  Tätä rataa ei Saaga kauan jaksanut tahkota, kun se oli jo aika poikki. Autossa se heitti pötkölleen heti liikkeelle lähtiessä. Pikku hernepää oli joutunut tekemään paljon töitä.

Tällä kertaa ohjaaja hallitsi kätensä ja koira kulki oikein.

Aika viistostakin kulmasta Saagaleija loikkii rima yli.

Saas nähdä, mitä oppeja huomenna tuleman pitää. Eijalle kiitos kuvien otosta. Olisipa ollut tylsä tarina ilman kuvia!