Seuramme perinteiset Santalahden Suhinat, merenrannalliset monipäiväiset agilitykisat ovat alkaneet. Eilen kisattiin kaksi rataa Saagan kanssa. Eka, nopeampi, oli sitten hylky. Toisella radalla tippui rimoja ja koira oli perässä vedettävää sorttia. Sekös on rasittavaa.

Vaan uusi päivä kaiken muuttaa voi.

Tytär- Friida astui kehiin. Kaksi rataa oli silläkin tänään ja niin se vain porhalteli molemmilla radoilla toiseksi, puhtaan nollaradan ja kaksi LUVAa napsahti kisakirjaan kertaheitolla. Friidan kanssa on kyllä ihana mennä, kun sillä riittää vauhtia. Tokihan se haasteita asettaa rajalliselle ohjauskyvylleni, mutta tänään sujui aika nappiin.

Tässä nämä tämänpäiväiset radat ovat.

Ihana Friida

Huomenna on vielä yksi kakkosten rata, mutta koska osallistujia on vain neljä, pitää voittaa nollalla, ja siihen en oikein usko. Sitäpaitsi ei meillä mikään tulenpalava kiire sinne kolmosiin ole. Keretään sinne kyllä. Ilmoitinkin Friidan kuun lopun Mikkelin agsakisoihin, kun tänään oli viimeinen ilmoittautuminen.  Saas nähdä, mennäänkö sinne.

Viisi vuotta sitten tämä kolmikko oli tällainen hellyttävä kimppu pienokaisia. (Santos, Saaga, Dali)

Syksyn alussa olivat koivet kasvaneet ja nenän pigmentti oli parhaimmillaan.

Turkkikin kasvoi pituutta, mutta nenä puolestaan alkoi hiljalleen haalistua. Kyllä me Saagasta Ruotsin ja Suomen valio saatiin kuitenkin. Kuvassa Saaga Windyn kanssa rhododendroneiden katveessa.

Uimaankaan ei tähän mennessä Saaga ole vielä innostunut, vaikka vedessä oleminen on siitä ihan kivaa.

Tällä hetkellä se on keksinvärinen, punanenäinen, pönäkkä koirarouva, joka viettää syntymäpäiväänsä koirakavereittensa kanssa kotioloissa.

On se niin rakas!

Onnea Saaga, Santos ja Dali!

Aamulenkillä kauempaa takaamme alkoi kuulua kolinaa ja kimeää pienen lapsen ääntä. Pikkupoika siellä fillaroi pienellä pyörällään äitinsä pyörän perässä. Pyörä kolisi ja pikkupoika valitti, kun ei meinannut äitinsä perässä pysyä.

Blondi ei hahmottanut, mikä ihme siellä kolisee ja kimittää, joten se alkoi haukahdella ja tähyillä taaksepäin. Blondin tytär, Piiloblondi, ei ollut huomannut koko kolinaa, mutta tajusi, että nyt on TILANNE PÄÄLLÄ, ja alkoi mangusti-seisonnassa -

- näin-

pälyilemään taaksepäin, ymmärtämättä, mikä tässä nyt sitten niin hirveän vaarallista on. Assi jatkoi eteenpäin kuin juna. Minä raahasin kahta idioottia, pöhisijää ja magnustia, sadatellen  eteenpäin. Ja kun pyöräilijöiden ja meidän reitit erkanivat eri suuntiin, piti Assinkin vielä perään sanoa kerran VÖH!

Oli Leppoisa Aamulenkki    -not!

Windyn pennut lähestyvät seitsemän viikon ikää. Ensi viikolla jo ensimmäisiä luovutetaan, Pääsinpä vielä kerran pentuja katsomaan ja kuvaamaan. Sää suosi ulkoilua. Seitsenviikkoiset lapsukaiset ovat sangen vauhdikasta ja nujakoivaa sakkiia. Kiroilua kuultiin tämän tästä ja vauhtia riitti. Onneksi aitaus oli iso, etteivät seinät tulleet vastaan.

Välillä mentiin jonossa yhtä jalkaa mars.

Kun maassa on Ronia kiinnostavaa, ei haittaa vaikka velipoika Rane seisoo päällä.

Kun Roni löytää kiinnostavan pallon, Rane kiskoo hännästä.

Rane hyökkää.

Sissi syö Ranea hännästä.

Sitten poikapainia. Roni päällä, Rane alla.

Sitten juomaan.

Ranen vastaisku.

Sissi saa Ronilta kyytiä.

Hei minne te menette??? Me raukat rukat pienet jäämme tänne iiiihan yksin. Yhyy!

Otettiin pentusista poseerauskuvat. Eija seisotti ja minä heiluin kameran takana. Ei ollut helppoa ei.

Sissi oli helpoin kuvattava, oikea ammattimalli.

Seuraavaksi oli vuorossa  Lappeenrannan poika Rane.

Ja viimeiseksi pohjoisen poika Roni.

Hirmuisen söpösiä, reippaita ja avoimia pentuja kaikki. Hyvää matkaa uusiin koteihinne, pikkuiset!

Kisan jälkeen kotona pitkän päivän viettäneet ja kisakone pääsivät kentälle juoksemaan. Kaikilla olivat energiavirrat kohillaan ja vauhtia riitti.

Puissa vihertää jo.

Friida kävi kaappaamassa kepin ja riensi muiden perään.

Assi närkästyi:- Ei saaplari, se vie minun juoksukaverin tuolla kepillään.

Triangelidraama on valmis. Kumpikin haluaa leikkiä juuri Saagan kanssa.

Leiki mun kaa. Eiku mun kaa. Ja yksi keskellä ei osaa päättää.

Hei, katso tätä keppiä. Hei,juostaan kilpaa. Voi hitto, on niin vaikea päättää.

Saagan ratkaisu:

Pakoon!!!

Huh huh, nyt on pakko huilata.

Assikin päätti ottaa pienet hiekkakylvyt.

Sitten vielä hiukan pomppelehtimista Friidan kanssa.

Haa!

Haa ittelles.

Lepo ja kotiin.