Uusi sairastapaus ! Saaga yskii. Voi pöö !

Lapsi on terve.

Ihan omaa kivaa tämä tyyppi osaa järjestää, vaikka mukana olivat äitikoira ja Assikin.

Saagastakin välillä vauhtia löytyi, mutta pääasiassa se teki nenätöitä.

Assi-riepu ei riehunut, sillä se oli  niin sähäkällä päällä tullessaan autosta ulos, että muljautti jalkaansa ja juoksentelu loppui siihen. Se tyytyi rauhalliseen kävelyyn ja haisteluun.

Ihana aurinkoperjantai - ja ihanaa, että tauti on voitettu eikä ainakaan vielä kukaan muukaan näytä tartuntaa saaneen. Voi jo varovasti alkaa tutkailla agilityliiton kalenteria, että mihin suuntaisi parin viikon varoajan jälkeen.

Lumisade lakkasi ja aurinko käväisi näyttäytymässä taivaalla. Oi ihanaa!

Töiden jälkeen käytiin ulkoilemassa. Koska yö meni potilaalta rauhaisasti, eikä muutenkaan kovin paljon yskittänyt, päätin antaa Friidan hetken aikaa irrotella. Takki puettiin kuitenkin päälle keuhko-osastoa suojaamaan. Satanut lumi oli kevyttä pöllyävää puuterilunta ja sekös oli koirista ihanaa.

Äitikoira ilmestyy lumesta.

Assistakin kevyessä lumessa oli hauska porhaltaa.

Friida syöksyi ja sukelteli.

Liikaa ei saanut riehua. Otin koirat autoon ja viritin Saagalle tunnarin. Yli kymmenen kapulaa ringissä, oma kello kahdentoista kohdalla. Saaga ulos autosta ja istumaan. Seisoin vähän syrjemmällä ja käskin etsiä. Saaga lähti reippaasti, aloitti kello viiden kohdalta, kiersi myötäpäiväänm meinasi ottaa yhden suuhun, mutta ei ottanutkaan, jatkoi haistelemista, otti oman ja lähti tuomaan sitä minulle. Oi onnea  ! Mielentila oli siis erittäin hyvä tällä kertaa. Saaga sai paljon paljon kehuja ja nameja. Sivulle en vielä sitä vaadi, ettei se ala pureskella, sillä nytkään se ei rouskinut kapulaa tullessaan.

Friida pääsi seuraavaksi hiukan tokoilemaan. Tehtiin vähän seuraamista. Sitten otin tunnarikapulan ja piilotin sen lumeen aika lähelle. Lähetin etsimään. Koira hävisi lumikasan taakse. Kun se palasi takaisin, näytin sille kohtaa, jossa kapula on. Sieltä löytyi. Joku lamppu selvästi syttyi pikkukoiran päässä tästä touhusta, sillä toisen kapulan (helposta paikasta) se löysi heti ja kolmannen kaivoi sinnikkäästi hangen sisältä. Nääs se ensin lähti väärään paikkaan talloen kapulapaikan, mutta palasi takaisin ja haistelemalla paikansi kapulan lumen alta. Minä olin ihan varma, ettei löydy, mutta löytyipä vain. Hyvä, Friida!

Friidan oireet ovat edelleen varsin vähäiset. Ulkolenkin jälkeen se köhi vähän aikaa, mutta mitään limaklönttejä se ei sylje ja suurimman osan aikaa on ihan ok. Tartuntapaikka näyttää yhä selvemmin olevan Porvoon agilitykisat, sillä seurakaverin Tarjan hollanninpaimenkoira Täppä, joka myös oli Porvoossa, oli sunnuntaina alkanut yskiä oikein kunnolla. Ei me - tai siis Friida  - Porvoossa ketään haisteltu, mutta kai tuommoisessa kisapaikassa virukset liikkuvat ilman nenäkosketustakin.  

Friida yskii.    Ei mitenkään hirveän paljon, mutta kuitenkin. Se on pirteä kuin peipponen onneksi. Muut eivät  vielä köhi. Jos kyseessä kennelyskä - niinkuin todenäköisesti on - niin nyt sitten alkoi karanteeni kaikilla koirilla koiraharrastuksiin. Ja potilas saa vain hihnalenkkejä, neuvoi Marvetin ystävällinen hoitaja. Voi apua ! Sitä energian määrää!

Toivotaan taudin nopeaa ohimenoa ja sitä, ettei noihin vanhempiin pöpö tartu. Taitaa olla Friidan elämän ensimmäinen tauti.

Eipä ole koirillani ikinä tällaista tautia ollutkaan. Nyt nalli napsahti. Toivottavasti ei uimakavereihin tartutettu .

PS. Saija hieroi äsken Assin. Vanha neiti oli yllättävän hyvässä kunnossa selästään. Paljon vähemmän jumeja kuin aikaisemmin. Siltä sen meno on näyttänytkin, että hyvältä tuntuu ja vauhtia riittää. Loistava juttu!

Lähdettiin Friidan ja Saagan kanssa puoleltapäivin kohti Hyvinkään koirakylpylää kera Friscon, Manun ja emäntänsä. Assi jätettiin kotiin tällä kertaa.

Manu oli aika totinen poika, kun se treenasi ramppeja ja ratauintia.

Frisco ui edellä tukena ja turvana. Ja hyvin Manulla sujui, vaikka peräpää välillä heittikin toiseen suuntaan.

Friidalla oli rento meininki. Se nouti innoissaan leluja vedestä.

Äitinsä ei ollut niin innostunut. Laitoinkin sen noutajahihnaan ja pienellä pakolla ja runsaalla kannustuksella Saagan sai rampille ja uimaan. Oikeassa reunassa allasta on vain yksi ramppi. Saagan mielestä se oli ihan kamalaa. Se kääntyi  nopeasti takaisin, kun oli veteen joutunut. Mutta kun laitoin sen uimaan vasemman reunan rampilta, jossa vastaarannalta näkyi toinen ramppi, se ui pontevasti radan läpi. Ensi kerralla pitää ottaa palkkaa mukaan. Josko se motivoisi nopeampaan veteen menoon, silä itse uimisessa ei Saagalla ole ongelmaa. Se ui hyvällä tekniikalla ihan rauhallisesti ja kauniisti.

Sorry Saaga. Pääset uimaan seuraavallakin kerralla .

Kuivattelun jälkeen joukkue oli valmiina kotimatkalle. Kaikki nukkuivat koko matkan. Uiminen on rankkaa.

Vielä videokooste  (kiitos musiikista herra Dvorak) :